Taistelun repimä kaupunki IX

Betula nana, osa 453

Sarnel ohjasi lentävän maton varovaisesti kahden talon väliin. Kaupungin erotti vuoresta vain matala muuri, joka oli enemmän näen vuoksi kuin pitelemässä hyökkääjää. Vuoren jyrkkä rinne kyllä huolehtisi siitä muutenkin, ettei kaupunkiin voinut tästä suunnasta hyökätä. Muurista oli kuitenkin rakennettu tässäkin kohtaa niin leveä, että sillä pysti kävelemään helposti kolme sotilasta rinnakkain.

”Muurin rakentamisen kanssa ei ole näemmä säästelty”, Emily sanoi.

”Kiveä on tainnut olla tarjolla niin paljon, että se on ollut helppo käyttää jo louhimispaikallaan. Ylimmät talot on louhittu alaosastaan suoraan vuorten kallioon kiinni”, Sarnel sanoi.

”Ja alla ovat varmasti kellarit, joista on tullut lisää kiveä. Kyllähän se käy järkeen, että kivi kätetään mahdollisimman lähellä johonkin. Kun vielä ottaa huomioon sen, että kaivoskaupungissa ei muutenkaan ole ollut puutetta kivimateriaalista”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi.

He katselivat ympärilleen ja, kun ketään ei näkynyt, Sarnel päästi lentävän maton laskeutumaan lähes kiinni maahan. Emily astui ensimmäisenä alas lentävältä matolta Gyllenburhin kamaralle. Emilyn jalkojen laskeuduttua kadulle he kaikki pysähtyivät tarkkailemaan ympäristöä. Kaikkialla oli hiljaista, joten muut seurasivat Emilyn esimerkkiä.

Ennen kuin Emily ehti lähteä kauemmaksi lentävän maton luota Sarnel tarttui tämän käteen.

”Ollaan varovaisia ja pysytään yhdessä, kunnes saamme varmistuksen kaupungin tilanteesta”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi. Oikeasti hän olisi halunnut vain juosta etsimään Mihailia, mutta hän tiesi Sarnelin olevan oikeassa.

”Mihin suuntaamme ensimmäisenä?” Senet kysyi.

”Tutkitaan ainakin lähiympäristö”, Sarnel vastasi.

Emily käveli lähimmän talon kulman luokse ja katsoi kulman taakse. Talorivi jatkui kujaa pitkin.

”Täällä ei näy ketään”, Emily sanoi.

Sarnel kääri lentävän maton kokoon ja loitsi sen taskuunsa. Hän käveli Emilyn luokse.

”Jos kuljemme pääasiassa sivukujia pitkin, niin emme herätä liikaa huomiota”, Sarnel sanoi.

”Tarkoitat varmaan, että sinä et herätä huomiota”, Emily sanoi.

Sarnel ei vastannut, mutta käänsi katseensa sivummalle.

”Me Senetin kanssa sujahtaisimme varmasti ihmisten joukkoon. Ainoastaan vaatteemme herättävät huomiota. En usko, että aegyzalaiset vaatteet ovat täällä muodissa”, Emily sanoi.

”Kummallekaan huomiota herättävälle asialle emme tähän hätään mahda mitään”, Sarnel sanoi.

”Menkäämme siis sivukujille”, Emily sanoi.

”Mutta mihin suuntaa yritämme niitä kujia pitkin?” Senet kysyi.

”Minä suuntaisin kohti sitä linnaa”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi pienen mietinnän jälkeen ja ohjasi heidät ensimmäisen talon ohitse. Toisen jälkeen he kääntyivät pienemmältä näyttävälle kadulle. Siksakki liike vei heitä pikkuhiljaa kohti kaupungin keskuslinnaa.