Taistelun repimä kaupunki XIII

Betula nana, osa 457

Annalla meni teki ymmärtää kuulemansa.

”Saavuitteko tänään kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Saavuimme. Vähän ennen kuin me törmäsimme toisiimme”, Senet vastasi.

”Miten pääsitte kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Lensimme”, Senet vastasi.

”Lensitte?” Anna kysyi.

”Niin, tulimme vuorten vierellä Sarnelin lentävällä matolla”, Senet vastasi.

”Lensitte lentävällä matolla vuorten yli?” Anna kysyi.

”No emme varsinaisesti yli, vaan tulimme etelästä ja koukkasimme vuorten alareinteiden kautta kaupunkiin. Sarnel voi näyttää maton ulkona ja voit kokeilla sillä lentämistä”, Senet vastasi.

Anna nousi seisomaan ja astui Senetin eteen.

”Pilkkaatko minua?” Anna kysyi.

Nyt puolestaan Senet katsoi Annaa ihmetellen.

”Miksi tekisin niin?” Senet kysyi.

”Koska kaikki, mitä juuri kerroit, kuulostaa aivan sadulta. Eivät matot lennä eikä piiritettyyn kaupunkiin pääse ulkopuolelta”, Anna vastasi.

Senet tajusi virheensä ja katsoi Emilyä epätoivoisena.

”Hän puhuu totta, vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa”, Emily sanoi.

”Ja jos se auttaa, niin minä voin kyllä näyttää, miten lentävä matto toimii. Mutta se on parempi tehdä jossakin piilossa. Emme halua, että kaikki saavat tietää asiasta. Se voisi herättää turhaa huomiota”, Sarnel sanoi.

Anna katsoi kaikkia kolmea eikä näyttänyt tietävän, mitä olisi sanonut. Lopulta hän sanoi sen ääneen.

”En enää tiedä, mitä sanoa tai uskoa”, Anna sanoi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Emily yritti pohtia, mitä voisi sanoa tasoittaakseen Annan hämmennystä, mutta ei keksinyt mitään. Sen sijaan Senet rikkoi hiljaisuuden.

”Anteeksi. En tajunnut, että tässä kaikessa on aika paljon sulatettavaa. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi. En vain aina muista olla”, Senet sanoi.

Anna pudisteli päätään.

”Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi, jos kerran puhutte totta. Toden puhuminen on ainoa asia, mitä kaipaan kaiken tämän keskellä”, Anna sanoi.

Senet astui Annan eteen ja otti tätä käsistä kiinni.

”Mutta pyydän ja toivon, että voit antaa anteeksi. Ja että voin auttaa sinua jotenkin. Olemme olleet sinulle jo liiaksikin vaivaksi. Pyrimme myös niin totuuteen kuin suinkin pystymme”, Senet sanoi.