Taistelun repimä kaupunki XV

Betula nana, osa 459

”Suhteenne on hieman erikoiselta kuulostava, mutta se ehkä aukeaa minulle ajallaan”, Anna sanoi.

Anna palasi sängylleen istumaan.

”Mutta miksi ruhtinatar halua päästä keskellä piiritystä olevaan kaupunkiin?” Anna kysyi.

Emily epäröi vastata, mutta päätti olla suora.

”Tulin etsimään miestäni, ruhtinas Netronovaa. Jos tietomme ovat oikeassa, niin hän on täällä”, Emily vastasi.

”Anteeksi, en muista kaupungista Netronova nimistä ruhtinasta”, Anna sanoi.

”Hän ei olekaan kaupungista, vaan hän johtaa armeijaa, jonka hallussa kaupunki on”, Emily sanoi.

”Oletko kuolleiden armeijan johtajan rouva?” Anna kysyi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Jos Emily kumppaneineen olivat miettineet, miten paikalliset suhtautuivat Netronovalan armeijaan, niin Annan reaktio antoi siihen yhdenlaisen vastauksen.

”Pyydän anteeksi, se oli töykeää”, Anna sanoi.

”Saat anteeksi. Onhan meidän saapumisemme varmasti varsin yllättävää. Ja se, että olemme osa valloittajia”, Emily sanoi.

Keskustelun jatkaminen muuttui vaikeaksi kaikille. Senet oli se, joka pääsi ensimmäisenä eteenpäin.

”Toivottavasti Netronovalan armeija ei ole aiheuttanut sinulle menetyksiä”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”Ei mitään henkilökohtaista menetystä”, Anna sanoi.

Anna oli hetken hiljaa.

”Mutta tuskin voin kertoa teistä isäntäväelle. Heidän poikansa kuoli, kun kuolleiden armeija hyökkäsi kaupunkiin. Ja sitten hänet herätettiin takaisin taistelemaan”, Anna sanoi.

Emilyn oli vaikea kuvitella edes sitä, miltä asia mahtoi tuntua Annasta. Puhumattakaan, miltä tämän isäntäväestä mahtoi tuntua. Oli eri asia, jos läheinen olisi ollut kuolleestamanattuna jossakin kaukana. Nyt tuttu mies, tai oma poika, vaelsi kuolleena saman kaupungin kaduilla.

”Tiedätkö, onko hän vieläkin taistelemassa?” Senet kysyi.

Anna kohautti olkiaan.

”En osaa sanoa”, Anna vastasi.

”Voimme koittaa etsiä hänet, jos haluat”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”En halua”, Anna sanoi.

He istuivat hetken hiljaisuuden vallitessa.

”En tiedä kuinka pahoillani olen hänen kuolemastaa, sillä hän ei kohdellut minua mitenkään hyvin. Tai muitakaan palvelijoita. Vaikka se hieman pahalta tuntuukin sanoa, niin toisinaan minusta tuntuu, että hän sai ansionsa mukaan. En silti välittäisi kohdata häntä kadulla, vaikka hän tuskin on entisensä”, Anna sanoi.