torstai 25. heinäkuuta 2019

Kolmen leirin taistelu III


Betula pubescens, osa 71

Aluksi Edkar ja henkivartijakaksikko kävelivät eteenpäin lähemmäksi leiriä, mutta pian heidän oli jo ryömittävä eteenpäin pysyäkseen piilossa mahdollisilta katseilta. Yhtään leirissä olevaa vartijaa he eivät tosin nähneet, eivät edes torneissa. Se ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei leirissä ollut vartijoita.

Suuren keisarikunnan armeijan keskimmäinen leiri oli pystytetty laakealle kukkulalle, joka päältä oli raivattu kaikki puut ja pensaat. Puita oli kaadettu myös leirin ympäriltä, mutta niitä oli ilmeisesti käytetty lähinnä telttojen rakentamiseen ja nuotioiden ylläpitoon. Mitään varsinaisia puolustusrakenteita leirissä ei vartiotornien lisäksi juuri ollut. Kiviä oli kannettu jonkin verran vartiotornien tueksi, mutta enemmän niitä oli käytetty telttojen pystytykseen. Varsinainen leiri oli merkitty kepeistä ja narusta tehdyllä aidalla, jonka sisälle teltat oli pystytetty. Kevytrakenteisten porttien molemmin puolin oli muutaman metrin verran matalaa paaluaitaa.

Kolmikon onnistui päästä leiriä lähimpänä olevan isomman puskan luokse ilman, että heitä huomattiin. Tässä vaiheessa henkivartijat esittivät huolensa, että leiriä ei kannattaisi enää lähestyä ja huomaamaton poistuminenkin voisi olla jo hankalaa.

”En näe täältä sitä, mitä haluan nähdä, joten jatkan vielä eteenpäin”, Edkar sanoi.

”Mutta herra kenraali, meidät huomataan”, toinen henkivartijoista sanoi.

Edkar mietti pienen hetken.

”Se on totta. Odottakaa te kaksi tässä. Palaan pian”, Edkar sanoi.

Edkar ei jäänyt odottamaan henkivartijoidensa mutinoita vaan jatkoi loivaa rinnettä eteenpäin kohti leiriä. Hän pääsi pian leiriä ympäröivän aidan juurelle. Muutaman metrin päässä aidasta oli ensimmäinen teltta ja sen vieressä teline aseille. Teline oli täynnä aseita, mutta niiden käyttäjiä ei näkynyt.

Aikansa odotettuaan ja ympäristöä kuunnellen Edkar hivuttautui aidan alitse ja nousi varovaisesti seisomaan. Leiri oli hieman pienempi kuin mitä hän oli odottanut, mutta kuitenkin varmasti kohtuullisen suuren osaston majoittava. Leirin puoli, jolla Edkar oli, oli melko tyhjä. Enemmän sotilaita ja muuta väkeä näkyi vasta aivan leirin toisella puolella. Nämä olivat ilmeisesti katselemassa taistelua.

Edkar päätti, että paras ratkaisu olisi hyökätä katselijoiden selustaan. Se saattaisi laukaista pakokauhun alhaalla olevissa Suuren keisarikunnan joukoissa. Samalla se oli omiaan nostamaan hänen omien joukkojen taistelutahtoa.

Paluumatka osaston luokse sujui nopeammin kuin tulomatka. Vaikka he varoivat näkymistä ylös leiriin, olivat he myös suhteellisen levollisin mielin siitä, että lähes koko leiri oli seuraamassa taistelua leirin vastakkaisella laidalla.

Nekau Kafenpoika oli selvästi helpottunut nähdessään kenraali Netronovan palaavan.

”Herra kenraali, hyvä nähdä teitä”, Nekau sanoi.

”Myös teitä”, Edkar sanoi.

”Saitko tarvitsemasi tiedot?” Nekau kysyi.

”Kyllä. Samalla myös päätin, että meidän kannattaa hyökätä suoraan leirin läpi. Pääsemme yllättämään vihollisemme täysin”, Edkar sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti