Betula pubescens, osa 72
Sotilaat seurasivat varovaisesti kenraali Netronovaa, joka nousi ripeällä vauhdilla ylös rinnettä. Edkar kulki etummaisena henkivartijansa kintereillään. Hän kiirehti sen vuoksi, ettei halunnut menettää hyvää hyökkäysmahdollisuutta. Perässä tulevat henkivartijat koittavat toppuutella kenraalin vauhtia sen minkä pystyivät, mutta kenraalia ei saatu pideltyä ennen kuin vasta leirin juurella.
Suunnitelmana oli nousta ylös leiriin huomaamattomasti ja edetä myös leiriä pitkin niin pitkälle kuin mahdollista. Vasta sitten, kun heidät oli huomattu, ryhdyttäisiin täyteen rynnäkköön ja taisteluun. Tarkoitus oli myös aiheuttaa leiriin mahdollisimman paljon sekaannusta, joten pienet osastot oli lähetetty hyökkäämään molemmista sivustoista ja nämä kävisivät hyökkäykseen vasta pääosaston jo ollessa taistelussa.
Edkar toivoi, että hänen toivomansa paniikki syntyisi Suuren keisarikunnan armeijan sotilaissa ja edessä odottavassa taistelussa kaikki hänen tuntemansa ja hänelle tuntemattomat sodan jumaluudet olisivat hänen puolellaan. Sekä paniikkia että jumaluuksien hyvää tahtoa varmasti tultaisiin tarvitsemaan.
Lopulta kärkijoukot saivat Edkarin kiinni. Kun he olivat tähystäneet tien olevan auki leiriin, joukot Edkarin johdolla livahtivat leiriin. Naruaita raivattiin pois tieltä ja tie leiriin oli auki.
He etenivät hiljaisina ja mahdollisimman näkymättömissä leirin poikki. Vähäiset vastaan tulevat sotilaat, joista useat olivat sangen vahvasti päihtyneitä, surmattiin hiljaisesti. Edkar pääsi henkivartijoidensa kanssa lähes leirin puoliväliin saakka ennen kuin sotilaita alkoi tulla vastaan enemmän ja hiiviskely alkoi muuttua taisteluksi. Kukaan Suuren keisarikunnan armeijan sotilaista ei kuitenkaan ollut odottanut taistelua, joten he olivat täysin valmistautumattomia. Veri virtasi pitkin leirin polkuja.
Netronovalaisten hiiviskelyonni ei kuitenkaan jatkunut loputtomiin. Leirin keskustassa oli tarkemmin vartioitu alue, jonka sisällä sotilaat olivat pääasiassa täysissä varusteissa. Sotilaat olivat myös paremmin koulutettuja ja varustettuja kuin heidän aikaisemmin leirissä kohtaamansa sotilaat. Edkar tajusi nopeasti, että kyse oli leiriä johtavan kenraalin henkivartiokaartista.
”Piirittäkää leirin keskusta. Edetkää sivuilla ja varautukaa tällä alueella taisteluun”, Edkar sanoi.
Lähetit lähtivät viemään käskyä kauemmaksi ja Edkarin henkivartijat ryhtyivät toteuttamaan sitä välittömästi. Leirin keskusta, jossa kaikki paremmin varustautuneet henkivartijat olivat, oli pian saarrettu. Meteli aiheutti lopulta vaimean hälytyksen, johon oikein missään ei vastattu. Loputkin leirin keskustan sotilaat tulivat ulos teltoistaan. Mukaan lukien leiriä johtava kenraali.
Suuren keisarikunnan armeijan keisari työntyi sotilaidensa läpi Edkarin luokse.
”Mitä täällä tapahtuu? Mitä tämä tarkoittaa?” Kenraali kysyi.
”Miltä tämä sinusta näyttää?” Edkar kysyi.
Kenraali katseli ympärilleen, mutta ei vastannut. Se olisi ollut liian ilmeisen asian toteamista.
”Jos haluat säästää sotilaidesi verta, nyt on hyvä hetki laskea aseet ja antautua”, Edkar sanoi.
Kenraali nauroi.
”Kuka sinä luulet olevasi?” Kenraali kysyi.
Edkari astui lähemmäksi kollegaansa.
”Kenraali, joka päihitti sinut”, Edkar sanoi.
Edkar upotti miekkansa Suuren keisarikunnan kenraalin vatsaan ja veti kenraalia selästä itseensä päin. Miekka tuli esiin toiselta puolelta.
”Miksi?” Kenraali kysyi.
”Teidän keisarikuntanne petollisuuden vuoksi”, Edkar vastasi.
Edkar antoi kuolevan kollegansa kaatua maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti