Betula pubescens, osa 73
Jotkut kenraalin henkivartijoista hurjistuivat surun täyttämään raivoon nähdessään kenraalinsa kuolevan. Suurin osa sen sijaan vajosi epätoivoon. Jotkut anoivat armoa. Ketään ei säästetty. Siihen Edkarilla ja hänen joukoillaan ei ollut varaa. Jokainen säästetty sotilas oli taakka, joka seuraisi perässä otettiin heidät sitten vangeiksi tai päästettiin pakoon. Leirin keskusta oli pian lyöty, pikaisesti ryöstetty ja sytytetty palamaan. Hyökkäys pääsi jatkumaan kohti leirin toista laitaa, jossa vastustajia oli enemmän ja näin koko hyökkäyksen lopullinen menestys mitattaisiin.
Leirin keskustasta nouseva savupatsas riitti monelle syyksi juosta pakoon ja muidenkin taistelutahto heikkeni nopeasti. Suurin osa juoksi kohti pohjoista, jonne liikettä myös ohjattiin hyökkäyksen painopisteen pitämisellä leirin eteläreunalla. Osa juoksi myös kohti seuraavaa leiriä ja leirien välissä käytävää toista taistelua. Erityisesti jälkimmäistä Edkar oli toivonut, jotta syntynyt pakokauhu leviäisi laajemmalle ja paine taistelussa pienenisi.
Koko leiri oli pian sytytetty tuleen ja sen verran ryöstetty kuin taistelun vielä jatkuessa pystyttiin kantamaan. Savupatsas näkyisi pian kauaksi ja varmasti huomattaisiin myös pohjoisessa olevissa leireissä. Sieltä lähtisi pian sekä tiedustelijoita että apujoukkoja.
Edkar saapui leirin reunalle ja pääsi katselemaan nyt omin silmin leirien välissä käytävää taistelua. Netronovalaiset olivat ilmeisemmin olleet aikaisemmin ahdingossa, mutta saaneet hengähdystauon, kun Suuren keisarikunnan sotilaat keskittyivät ihmettelemään leiristä tulevaa savua sekä sieltä pakenevia sotilaita.
”Meidän täytyy jatkaa hyökkäystä. Ihmetys ei saa muuttua vastarinnaksi ennen kuin joukkomme on vapautettu saarroksista. Valmistele osastot etenemään uuteen hyökkäykseen”, Edkar sanoi.
”Selvä, herra kenraali”, Nekau sanoi.
Aliupseeri lähti toteuttamaan käskyä. Edkar jäi seuraamaan alhaalla käytävää taistelua. Tämän leirin sotilaiden vastarinta todennäköisesti olisi heikkoa, mutta toisen leirin sotilaiden reaktiota oli vaikea arvioida. Nämä ehkä kävisivät puolustavampaan muodostelmaan siihen saakka, kunnes tilanne alkaisi selkeytyä. Netronovalaiset puolestaan lähtisivät pian piirityksen murtamisen jälkeen kohti etelää. Tässä tilanteessa toisen leirin joukot saattaisivat käydä uuteen hyökkäykseen.
”Mutta mitä ikinä tapahtuukaan, omia on autettava”, Edkar sanoi.
Kenraali katseli ympärillään olevia sotilaita. Nämä olivat päässeet hetkeksi levähtämään ja valmistautumaan uuteen hyökkäykseen. Edkar päätti, että oli aika nostattaa taistelutahtoa. Sekä täällä ylhäällä että mahdollisesti myös alhaalla, mikäli ääni kantoi sinne saakka.
”Joko jatketaan, sotilaat?” Edkar kysyi.
”Jatketaan vain, herra kenraali”, lähellä seisova sotilas vastasi.
”Lyömmekö me vihollisemme, sotilaat?” Edkar kysyi.
”Lyömme, herra kenraali”, lähellä olevat sotilaat vastasivat.
Edkar jatkoi joukkojensa huudatusta. Jokaisella huudolla lisää sotilaita liittyi mukaan. Lopulta koko joukko oli mukana huutamassa ja huuto ylsi leirien välisen laakson pohjalle saakka. Lopulta Edkar määräsi joukot liikkeelle, mutta huutoja jatkettiin. Lopulta niihin yhtyivät myös saarretun osaston sotilaat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti