torstai 8. tammikuuta 2015

Sateinen matka



Betula nana, osa 165

Mihailin käskystä lähtö Earnestiin tapahtui jo seuraavana päivänä. Mihail otti mukaansa Nilsin ja osaston miehiä. Emily ei suostunut jäämään Netronovalaan, joten hänkin lähti lemmikkiensä kanssa mukaan. Matka Earnestiin kesti huomattavasti aiempaa kauemmin, sillä heillä oli useita hevosten vetämiä kärryjä varusteita mukanaan.

”Miksi me tarvitsemme nämä kaikki varusteet?” Emily kysyi.

”Koska luulen, että tulemme olemaan pitkään Earnestissa. Lisäksi meidän on hyvä varustaa paikkaa”, Mihail vastasi.

”Mutta koko linnoitushan on lähes raunioina”, Emily sanoi.

”Se uudelleen rakennetaan”, Mihail sanoi.

”Miksi me edes menemme sinne takaisin?” Emily kysyi.

”Minun pitää tehdä siellä jotakin”, Mihail vastasi.

Mihail kantoi itse laukkua, jonka sisällä oli kirja, jonka hän oli saanut mustaan kaapuun pukeutuneelta mieheltä. Emilylle hän ei suostunut kertomaan syytä Earnestiin paluuseen. Nils kuitenkin arvasi mitä Mihail suunnitteli.

”Oletko varma siitä, mitä suunnittelet tekeväsi?” Nils kysyi.

”Et sinä tiedä, mitä minä suunnittelen”, Mihail vastasi.

”Minulla on arvaukseni”, Nils sanoi.

”Sitten tiedät, etten voi olla varma siitä”, Mihail sanoi.

Nils nyökkäsi. Kaksikko ei puhunut asiasta sen tarkemmin matkalla.

Matkalaiset olivat synkkiä, näin olivat erityisesti Mihail ja Nils. Heidän synkkyys kuitenkin levisi muihin ja matkan toisena päivänä alkoi myös sataa. Sade piiskasi heitä koko matkan Earnestiin saakka.

Kuormien purku oli hidasta, koska kärryt eivät mahtuneet kulkemaan linnoituksen asti. Kuormat piti purkaa paljon ennen linnoitusta ja lastata hevosten ja miesten kannettaviksi. Hans oli onneksi tehnyt hyvää työtä Earnestissa ja sieltä löytyi lämmin sali ja makuupaikat kaikille tulijoille. Lopulta kaikki varusteet saatiin linnoitukseen asti ja miehet pääsivät lämmittelemään.

Miesten kantaessa varusteita, Mihail meni tarkastamaan, että hänen loitsimansa sinetit olivat vielä ehjiä. Sinetit olivat koskemattomat.

”Tuollako hän on?” Nils kysyi.

”Kyllä, sisareni on siellä”, Mihail vastasi.

”Mitä te oikein aiotte tehdä?” Emily kysyi.

”Aiomme kokeilla jotakin, jota voisi pitää synkkänä ja pahana”, Mihail vastasi.

”Mitä?” Emily kysyi.

Mihail ei vastannut.

”En aio luovuttaa ennen kuin vastaat”, Emily sanoi.

”Et sitten saa tuomita meitä”, Mihail sanoi.

”En tuomitse”, Emily sanoi.

”Aiomme herättää Alyssan takaisin eloon”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti