Metsän varjo III

Betula nana, osa 168

”Miksi uskoisin sinua?” Emily kysyi.

”Ei sinun tarvitse uskoa minua, viisas tyttö. Sinun tarvitsee vain odottaa ja nähdä, kun Mihailin kohtalo toteutuu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Miten Mihailista voi tulla kuningas?” Nev kysyi.

”Sitä minä en aio kertoa teille, viisas lintu”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Halusitko siis vain tulla kertomaan minulle, että Mihailista tulee kuningas?” Emily kysyi.

”Halusin tulla varmistamaan, että Mihailista tulee kuningas, viisas tyttö. Kuningas tarvitsee rinnalleen kuningattaren”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mitä minun sitten pitäisi tehdä?” Emily kysyi.

”Se, mitä haluatkin tehdä, viisas tyttö. Sinun pitää vain pysyä Mihailin rinnalla ja tukea häntä hänen toimissaan”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

”Mutta hän tekee jotakin, mitä minä en voi tukea”, Emily sanoi.

”Jos et suostu antamaani tehtävään hyvällä, niin joudun pakottamaan sinut siihen pahalla”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies nousi seisomaan sammaleiselta kiveltä. Mustaan kaapuun pukeutunut mies oli paljon pidempi kuin Emily muisti. Mustaan kaapuun pukeutunut mies oli pelottavampi kuin Emily muisti. Emily ei kyennyt liikkumaan, vaan hän jäi paikoilleen tuijottamaan mustaan kaapuun pukeutunut miestä.

”Hän ei ole yksin”, Nav sanoi.

”Te pienet eläimet ette mahda minulle mitään”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”He eivät ole yksin”, läheisen puun sisältä kuuluva ääni sanoi.

”Mitä?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.

Läheisten puiden oksat hyökkäsivät mustaan kaapuun pukeutunutta miestä kohden. Mustaan kaapuun pukeutunut mies väisti oksat helposti, mutta joutui samalla toisten puiden lähelle, joista häntä kohden syöksyi uusia oksia.

Emily tunsi kuinka hänen kehonsa virkosi uudelleen liikkumaan. Samalla hän tunsi muutakin. Puiset jumalat olivat hänen luonaan.

”Muistatko ennustuksemme?” Ääni puun sisältä kysyi.

Emily tunnisti äänen nyt Ukoksi.

”Mihail tulee pitämään minusta aina huolta, mutta joudun valinnan eteen, joka muuttaa maailmaa”, Emily vastasi.

”Hyvä, nyt lähde takaisin Earnestiin”, Ukko sanoi.

”Ei”, Emily sanoi.

Emily vapautti puunkirouksen täyteen voimaansa. Hänen aistinsa virittyivät monta kertaa ihmisaisteja tarkemmiksi. Puunkirous oli nyt vahvempi kuin koskaan. Emily löysi puiden oksia väistelevän kohteensa nopeasti.