Metsän varjo IV

Betula nana, osa 169

Emily hyökkäsi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen kimppuun. Hänen puunkirouksensa oli monta kertaa nopeampi kuin puisten jumalien ohjaamat puiden oksat. Mustaan kaapuun pukeutunut mies oli kuitenkin nopeampi.

”Et voi voittaa häntä”, Ukko sanoi suoraan Emilyn mieleen.

”En yksin”, Emily ajatteli.

”Emme mekään hänelle pärjää. Hän on paljon voimakkaampi kuin sinä uskot, tiedät tai osaat pelätä”, Ukko sanoi.

Emily ei hyväksynyt ajatusta, vaan hyökkäsi täydellä raivolla mustaan kaapuun pukeutunutta miestä kohden. Mustaan kaapuun pukeutunut mies osoitti Ukon sanat todeksi. Mustaan kaapuun pukeutunut mies väisti Emilyn hyökkäyksen helposti, tarttui Emilyyn ja paiskasi tämän maahan ennen kuin Emily ehti edes tajuta mustaan kaapuun pukeutuneen miehen väistäneen hänen hyökkäyksensä.

”Nyt! Loppu!” Mustaan kaapuun pukeutunut mies huusi.

Mustaan kaapuun pukeutuneen miehen ääni oli jylisevä ja se sai koko tienoon pysähtymään paikoilleen. Huutoaan korostaakseen mustaan kaapuun pukeutunut mies polkaisi yhden kerran maata. Maan tömähdys kaikui pitkin metsää ja vasten vuoria.

”Minä en ole leikkituulella, typerä tyttö”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutuneen miehen ääni oli muuttunut. Se ei ollut enää rauhallinen. Ääni oli sellainen, että mustaan kaapuun pukeutunut mies saattaisi tuhota koko tienoon millä hetkellä hyvänsä ja tappaa kaiken elollisen siinä mukana.

”Te puiden jumalat ette minulle pärjää”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Metsä vastasi vain hiljaisuudella.

”Etkä sinä heidän narttunsa yhtään sen enempää”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies astui Emilyn vierelle. Emily yski verta maahan. Murrettu puunkirous vetäytyi takaisin Emilyn sisälle.

”Nyt mene miehesi luokse ja tee minut ylpeäksi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”En vieläkään ymmärrä mitä haluat”, Emily sanoi.

”Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää, typerä tyttö. Sinun pitää vain rakastaa Mihailia, aivan niin kuin jo teetkin”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.

”Miksi minä?” Emily kysyi.

”Koska se on sinun kohtalosi”, mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.

Mustaan kaapuun pukeutunut mies kääntyi pois Emilyn luota ja katosi. Sija, Nav, Nev, Niv ja Nasha tulivat puiden välistä Emilyn luokse.

”Oletko kunnossa, Emily neiti?” Nev kysyi.

”Kyllä kai”, Emily vastasi.

Emily yski lisää verta. Häneen koski joka paikkaan.

”Ei hän ole kunnossa, mutta minä voin parantaa häntä sen verran, että hän voi palata Earnestiin kenenkään huomaamatta hänen olleen taistelussa”, Ukko sanoi.

Ukon ääni kuului taas läheisestä puusta.

”Kiitos”, Emily sanoi.

Ukko lausui loitsun, joka nukutti Emilyn. Emily heräsi vasta, kun ilta oli jo hämärtymässä. Häntä koski edelleen kaikkialle. Emily oli kuitenkin siinä kunnossa, että hän saattoi nousta ylös ja kävellä takaisin Earnestiin.