Rakennustöitä nekropolin varjossa III

Betula nana, osa 253

Aika kului hitaasti työmaiden edetessä.  Kun kaikille oli rakennettu riittävästi asumuksia, alkoi todelliset linnoitustyöt päästä vauhtiin. Mihailin taikavoimien avulla linnoituskiveä saatiin kaivettua maan uumenista. Sekin alkoi kuitenkin käydä jatkuvasti vaikeammaksi, kun kaivanto syveni ja sen laajentaminen oli työlästä. Kun olot kaivannon pohjalla alkoivat käydä liian vaikeiksi ihmisille, loitsi Mihail jääjättejä tekemään osan töistä.

Kaupungin keskelle rakennettiin kivestä suuri keskuslinna, joka rakennettiin korkeammaksi ja vahvemmaksi kuin mitä kaupunkia ympäröivä muuri oli. Tavallaan tästä tuli Mihailille huono omatunto. Keskuslinna oli kuitenkin niin suuri, että kaikki kaupunkiin nyt tulleet asukkaat mahtuivat olemaan sen sisällä hyvin, jos tarve vaatisi. Keskuslinnan oli tarkoitus toimia sekä Mihailin päämajana ja asumuksena, että koko kaupungin viimeisenä puolustuslinjana.

Keskuslinnan viereen kaivettiin kanava, joka halkaisi kaupungin ja toimi samalla sen pääväylänä. Toinen kanava tuli keskuslinnan toiselle sivulle pääkanavan sivuhaaraksi. Kanavia rakennettiin muutenkin useita kaupunkiin toimimaan helppona reitistönä kaupungin sisällä liikkumiseen.

Kaupungin lisäksi suuri urakka oli joen osittainen patoaminen ylävirran puolelta. Siihen kului kiveä miltei saman verran kuin kaupungin rakentamiseen. Virran osittainen patoaminen kuitenkin onnistui Mihailin arvailuja paremmin ja yläjuoksun puolella joki alkoi levitä kapeaksi järveksi.

Lopulta kaikki tarvittava kiviaines oli saatu louhittua ja kaivanto saatettiin jättää alkuperäiseen tarkoitukseensa järveksi. Kaivantoa täytettiin kaivamalla kanavaa siitä kolmeen suuntaan. Yksi kanavista kulki kohti nekropolia, toinen suoraan kohti Rovosta ja kolmas kiersi laajan kaaren kaupungin ympäri ja päättyi sekin lopulta Rovokseen pitkällä alavirran puolella. Kaupunki jäi näin kokonaisuudessaan saarelle.

Kaiken rakennustyön keskellä kaupungin muurien sisällä ja ulkopuolellakin aloitettiin viljelystyöt, jotta kaupunkilaiset saataisiin ruokittua. Maa ei ollut hedelmällisimmästä päästä, mutta satoa alkoi pikkuhiljaa tulla. Se oli tärkeää, sillä muuten kaupungin asukkaat olivat merellä käyvien kalastajien varassa.

Ajankulussa oli kuitenkin varjopuolensa. Mahdollinen hyökkäys Aternista oli joka päivä lähempänä. Mihailin ja Setenhin lähettämät vakoojat kertoivat, että kaupunki valmistautui kiihtyvällä tahdilla sotaan. Myös aternilaisten tiedustelijoita oli havaittu koko ajan enemmän lähimailla.

Pahimman odotus olisi pian ohitse.