Betula nana, osa 254
Lopulta se päivä koitti, jolloin kiireinen tiedostelija tuli
kertomaan lähestyvistä aternilaisista joukoista. Mihail oli koonnut kaikki
neuvonantajansa kuuntelemaan uutisia.
”Aternilaiset etenevät hitaasti, mutta he saavuttavat
kaupungin viikon sisään”, tiedustelija sanoi.
Setenh löi pöytää nyrkillään.
”Emme ole vielä valmiita”, Setenh sanoi.
”Emme ole valmiita piiritykseen”, Karl sanoi.
”Kuinka paljon aternilaisia on?” Hans kysyi.
”Paljon. Emme ehtineet vielä näkemään tarkemmin”,
tiedustelija vastasi.
”Tarvitsemme tarkan määrän, jotta osaamme valmistautua”,
Hans sanoi.
”Ei sillä ole väliä kuinka paljon heitä on, olemme varmasti
valmistautuneet jo niin hyvin kuin vain pystymme. Pelkään, että se ei riitä
lähellekään”, Setenh sanoi.
”Tarkemmat tiedot auttavat silti”, Hans sanoi.
”Mistä saamme tarkempia tietoja?” Narsha kysyi.
Katseet olivat kääntyilleet jo aiemmin Mihailin suuntaan,
mutta nyt viimeisetkin silmäparit suuntasivat häneen päin. Mihail istui
suurella tuolilla, joka oli korokkeella vähän matkan päässä karttapöydästä.
Mihail nousi tuolistaan ja astui karttapöydän luokse.
”Sarnel, ota lentävä mattosi ja valitse muutama hyvä sotilas
mukaasi tiedustelulennolle. Muista olla varovainen”, Mihail sanoi.
”Eikö minua tarvita täällä?” Sarnel kysyi.
”Enemmän tarvitsemme lisätietoja vihollisjoukkojen määrästä”,
Mihail sanoi.
Mihailin katse oli tiukka. Jopa Sarnel väisti Mihailin
katsetta.
”Näin tapahtuu, ruhtinas”, Sarnel sanoi.
”Hyvä”, Mihail sanoi.
Mihail käänsi katseensa karttaan.
”Meidän täytyy nopeasti löytää heikoimmat kohtamme ja
paikata ne niin hyvin kuin pystymme. Emme ole valmiita, mutta eivät hekään
tiedä mitä odottaa”, Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti