Betula nana, osa 255
Sarnel lähti tiedustelijan ja muutaman sotilaan kanssa
tiedustelulennolle. Mihail toivoi, että Sarnel palaisi pian ja tämä lupasi
tehdä parhaansa. Muut alkoivat tarkastella vielä monesta kohtaa keskeneräistä
linnoituskaupunkia hyökkääjän näkökulmasta.
”Luulen, että he pyrkivät hyökkäämään sisämaan suunnasta”,
Setenh sanoi.
”Voimme ainakin pakottaa heidät siihen. Joella meillä on
ylivoima”, Hans sanoi.
”Entä nekropoli?” Mihail kysyi.
”En voi tietysti täysin varma olla, mutta uskoisin, että
aternilaiset kunnioittavat hautojen rauhaa ja pysyvät poissa nekropolista. Ei heillä
pitäisi olla mitään tarvetta sinne menoon, kun he mahtuvat piirittämään
kaupungin ilmankin”, Setenh vastasi.
”Se on aivan totta ja myös ongelmallista. Jos siis
tarvitsemme nekropolia niin meillä pitää olla sinne jokin pääsytie”, Mihail
sanoi.
”Eikö sen pitänyt olla viimeinen oljenkorsi?” Emily kysyi.
”Niinhän se onkin”, Mihail vastasi.
”Viimeisestä oljenkorresta ei kuitenkaan ole mitään apua,
jos apua ei pääse perille saakka. Minä en myöskään kykene yksin manaamaan
kuolleesta kuin pienen joukon. Tarvitsemme Mihailia, jos haluamme saada
taisteluun vaikuttavia määriä kuolleita avuksi”, Nils sanoi.
”Jos taistelussa alkaa näyttää siltä, että kuolleiden apua
tarvitaan, niin manaus tulisi aloittaa mahdollisimman pian. Jos
vihollisjoukkojen määrä Sarnelin mielestä näyttää siltä, että emme pärjää
pelkillä elävillä, kuolleestamanaus kannattaa aloittaa saman tien”, Edkar
sanoi.
”Sen saa aloittaa vasta sitten, kun mikään muu ei enää auta”,
Emily sanoi.
”Niin, mutta riittävän ajoissa”, Nils sanoi.
Emily ei näyttänyt tyytyväiseltä.
”Teemme päätöksiä vasta sitten, kun meillä on tarkempia
tietoja”, Mihail sanoi.
Emily tuhahti ja marssi ulos salista. Muut läsnäolijat
tyytyivät nyökkäilemään.
Tarkempia tietoja saatiin myöhään saman päivän iltana, kun
Sarnel palasi tiedustelulennolta. Tällä ei ollut tarjota hyviä uutisia.
Aternilaisia oli odotettua enemmän ja joukot saavuttaisivat kaupungin odotettua
nopeammin. Aikaa oli jäljellä vain muutama päivä.
”Mitä teemme?” Edkar kysyi.
”Valmistaudumme kaikilla mahdollisilla tavoilla”, Mihail
vastasi.
”Riittääkö se?” Karl kysyi.
Mihail käänsi katseensa Sarneliin.
”Luuletko, että voimamme riittävät?” Mihail kysyi.
”Jos tämä linnoitus olisi täydellisen valmis, niin ehkä
sitten voisi riittää. Nykyisellään olemme liian haavoittuvia”, Sarnel vastasi.
Mihail nyökkäsi. Hän katsoi ensin Emily, joka pyöritti
päätään. Sitten Mihail käänsi katseensa Nilsiin ja Edkariin.
”Aloittakaa kuolleestamanauksen viimeiset valmistelut”,
Mihail sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti