torstai 5. lokakuuta 2017

Sininen pyramidi II



Betula nana, osa 297

Pyramidin sisällä seinät, katto ja lattia oli kaikki maalattu sinisellä maalilla. Vanha maali oli monesta kohtaa hilseillyt ja karissut lattialle, mutta edelleen oli selvästi nähtävissä, että kaikki pinnat olivat olleet siniset. Lattiaa peitti maalin lisäksi sininen matto, joka oli haalistunut ja haurastunut vuosien aikana. Matto pölisi ja lähes hajosi heidän jalkojen alle. Pöly rätisi Nils Tammin avustajien kantamien soihtujen liekeissä.

”Tämäkin pyramidi on vanha”, Mihail sanoi.

”Luulen, että tämä on paljon vanhempi, kuin mitä monet muut pyramidit ovat. Esimerkiksi suuri pyramidi on tähän verrattuna aika paljon uudempi”, Nils sanoi.

”Miltä ajalta tämä sitten on?” Mihail kysyi.

”Varmaankin jostain Aegyzan valtakunnan alkuajoilta tai jopa varhaisemmalta ajalta”, Nils vastasi.

”Onko tämä siis jonkin varhaisen kuninkaan hauta?” Mihail kysyi.

”Mahdollisesti”, Nils vastasi.

Mihail ihmetteli Nilsin salamyhkäisyyttä, mutta ei alkanut kysymään enempää. Kohta asia varmasti selviäisi.

Käytävä jakautui kolmeen haaraan, joista keskimmäinen alkoi laskeutua alaspäin ja kaksi muuta nousivat ylöspäin.

”Mennään tällä kertaa tuonne alas. Päähautakammio on siellä”, Nils sanoi.

”Mitä muissa suunnissa on?” Mihail kysyi.

”Lisää kaartilaisten hautoja sekä myös upseerien haudat”, Nils vastasi.

”Pääkammioon siis”, Mihail sanoi.

Nils lähti johdattamaan heitä verkkaisesti nousevia portaita ylöspäin. Jonkin aikaa noustuaan käytävä jatkui taas suorana ja käytävän koko kasvoi hieman korkeammaksi ja huomattavasti leveämmäksi.

”Ensin tässä on sivukammioita, joissa on kaartilaisten hautoja”, Nils sanoi.

Mihail näki kummallakin puolella käytävää oviaukon.

”Onko sivukammioita miten monta?” Mihail kysyi.

”Kolme kummallakin puolella. Jokaisen kammion kaartilaiset ovat ilmeisesti erikoistuneet eri aseisiin. Ensimmäisenä tässä ovat pioneerit ja jousiampujat. Seuraavaksi tulevat keihäsmiehet ja jousiratsuväki ja sitten viimeiseksi tulevat varsinainen ratsuväki sekä miekkamiehet”, Nils vastasi.

”Ja käytävän päässä on sitten varsinainen päähautakammio?” Mihail kysyi.

”Kyllä, mutta sinne päästäksemme kuljemme vielä viimeisen kaartilaisten kammion läpi”, Nils vastasi.

He jatkoivat kohti pääkammiota ja kulkivat sivukammioiden oviaukkojen ohitse. Sivukammiot jäivät pimeyden syleilyyn.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti