Betula nana, osa 299
Viimeinen kammio oli suuri. Se sisälsi valtavan sarkofagin
ja tilaa jäi vielä runsaalle esineistölle. Esineistö lojui huoneen reunoja
kiertävällä korokkeella. Mihail näki ruoka-astioita, haarniskan osia, aseita ja
huonekaluja.
”Tuon sisällä on lohikäärme?” Mihail kysyi.
”Sen sisällä on lohikäärme”, Nils vastasi.
Sarkofagin kansi oli osittain aukaistu. Kivinen kansi oli
liian painava nostettavaksi kammiossa, joten sitä oli vedetty hieman sivuun
sarkofagin päältä. Mihail astui aukinaisen kohdan luokse ja katsoi sarkofagin
sisään. Soihdun valo loi pitkän lepattavan varjon hänen katseensa tielle.
”Tarvitsemme lisää valoa”, Mihail sanoi.
Nils lähetti alaisensa hakemaan lisää soihtuja. Mihail ja
Nils jäivät lohikäärmeen hautakammioon.
”Tämä kansi on varmaan pakko särkeä”, Mihail sanoi.
”Miksi?” Nils kysyi.
”Jos haluamme lohikäärmeen pois täältä”, Mihail vastasi.
”Luulen, että koko pyramidi pitäisi purkaa”, Nils sanoi.
Mihail nosti kädessään olevaa soihtua ovelle päin.
Lohikäärme tuskin mahtuisi muumioitunakaan aukosta ulos.
”Siinä menisi aika kauan aikaa. Liian kauan aikaa”, Mihail
sanoi.
Nils katseli heidän ympärillään olevaa kammiota.
”En tiedä miten muuten se voisi onnistua”, Nils sanoi.
”Meidän täytyy keksiä vaihtoehtoja”, Mihail sanoi.
”Samalla voinemme jo aloittaa alustavat valmistelut
purkutyöhön. Pyramidista puretulle kivelle olisi kuitenkin suuri tarve
Netronovalan rakennustyömailla”, Nils sanoi.
Mihail nyökkäsi.
”Voit aloittaa alustavat valmistelut, mutta haluan vielä
pohtia vaihtoehtoja ennen toteutusta”, Mihail sanoi.
”Tietenkin”, Nils sanoi.
Nilsin alaiset toivat lisää soituja ja Mihail ja Nils pääsivät
paremmin tutkimaan laajaa kammiota ja sen sisältöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti