Betula pubescens, osa 45
”Gauen, missä sinä oikein olet?” Venir kysyi.
Kukaan ei vastannut. Kapteeni Kallas seisoi yksin teltan
edessä, kun Suuren keisarikunnan upseeristo alkoi jo siirtyä illanviettopaikaltaan
omille teltoilleen tai muista leireistä tulleet omiin leireihinsä. Kallas ei
voinut tehdä muuta kuin seurata muiden poistumista ja odottaa. Kapteeni Waeldea
ei näkynyt vielä vähään aikaan.
Lopulta Kallas näki tutun hahmon kävelevän telttojen
välistä.
”Minä ehdin jo ihmetellä, että missä sinä olet”, Venir
sanoi.
”Anteeksi. Kapteeni Hooghoorn vain halusi näyttää jotakin
teltallaan ja jäimme sitten sinne vielä juttelemaan”, Gauen sanoi.
Waelde näytti hieman pahoinvoivalta, mutta ehkä hän oli vain
juonut liikaa olutta.
”Lähdetäänkö sitä sitten?” Venir kysyi.
”Mihin?” Gauen kysyi.
”Takaisin omaan leiriin”, Venir vastasi.
”Niin. Joo. Aivan. Lähdetään”, Gauen sanoi.
Gauen pälyili taakseen koko matkan, kun he menivät hakemaan
hevosiaan.
”Onko kaikki hyvin?” Venir kysyi.
”Joo, kyllä. Kaikki on hyvin”, Gauen vastasi.
”Vaikutat hieman levottomalta”, Venir sanoi.
”Ei, kun. Niin. Tämä on ehkä hieman typerä juttu”, Gauen
sanoi.
”Lupaan, etten naura”, Venir sanoi.
Waelde piti tauon ja huokaisi.
”Costel vain kertoi minulle yhden kummitustarinan ja se jäi
kiusaamaan mieltäni. Tuntuu kuin jokin olisi takana seuraamassa minua”, Gauen
sanoi.
Kallas joutui pidättelemään naurahdustaan pitääkseen
lupauksensa.
”En tiennyt sinun uskovan kummitustarinoihin”, Venir sanoi.
”En minäkään ennen tätä. Ehkäpä meille jokaiselle löytyy
sellainen tarina, joka jää mieleen kummittelemaan”, Gauen sanoi.
”Ja Costel sattui tietämään sen sinun mielellesi sopivan
tarinan”, Venir sanoi.
”Niin”, Gauen sanoi.
”Noh, jospa kuitenkin saat ensi yönä unta. Lähdetään
takaisin omaan leiriimme”, Venir sanoi.
”Joo, lähdetään”, Gauen sanoi.
Waelde katsoi vielä hetken taakseen ja lähti sitten
Kallaksen perään hakemaan hevosia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti