torstai 17. tammikuuta 2019

Suuren keisarikunnan sotilaat V


Betula pubescens, osa 45

”Gauen, missä sinä oikein olet?” Venir kysyi.

Kukaan ei vastannut. Kapteeni Kallas seisoi yksin teltan edessä, kun Suuren keisarikunnan upseeristo alkoi jo siirtyä illanviettopaikaltaan omille teltoilleen tai muista leireistä tulleet omiin leireihinsä. Kallas ei voinut tehdä muuta kuin seurata muiden poistumista ja odottaa. Kapteeni Waeldea ei näkynyt vielä vähään aikaan.

Lopulta Kallas näki tutun hahmon kävelevän telttojen välistä.

”Minä ehdin jo ihmetellä, että missä sinä olet”, Venir sanoi.

”Anteeksi. Kapteeni Hooghoorn vain halusi näyttää jotakin teltallaan ja jäimme sitten sinne vielä juttelemaan”, Gauen sanoi.

Waelde näytti hieman pahoinvoivalta, mutta ehkä hän oli vain juonut liikaa olutta.

”Lähdetäänkö sitä sitten?” Venir kysyi.

”Mihin?” Gauen kysyi.

”Takaisin omaan leiriin”, Venir vastasi.

”Niin. Joo. Aivan. Lähdetään”, Gauen sanoi.

Gauen pälyili taakseen koko matkan, kun he menivät hakemaan hevosiaan.

”Onko kaikki hyvin?” Venir kysyi.

”Joo, kyllä. Kaikki on hyvin”, Gauen vastasi.

”Vaikutat hieman levottomalta”, Venir sanoi.

”Ei, kun. Niin. Tämä on ehkä hieman typerä juttu”, Gauen sanoi.

”Lupaan, etten naura”, Venir sanoi.

Waelde piti tauon ja huokaisi.

”Costel vain kertoi minulle yhden kummitustarinan ja se jäi kiusaamaan mieltäni. Tuntuu kuin jokin olisi takana seuraamassa minua”, Gauen sanoi.

Kallas joutui pidättelemään naurahdustaan pitääkseen lupauksensa.

”En tiennyt sinun uskovan kummitustarinoihin”, Venir sanoi.

”En minäkään ennen tätä. Ehkäpä meille jokaiselle löytyy sellainen tarina, joka jää mieleen kummittelemaan”, Gauen sanoi.

”Ja Costel sattui tietämään sen sinun mielellesi sopivan tarinan”, Venir sanoi.

”Niin”, Gauen sanoi.

”Noh, jospa kuitenkin saat ensi yönä unta. Lähdetään takaisin omaan leiriimme”, Venir sanoi.

”Joo, lähdetään”, Gauen sanoi.

Waelde katsoi vielä hetken taakseen ja lähti sitten Kallaksen perään hakemaan hevosia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti