Muumioitu lohikäärme IV

 Betula nana, osa 317

Mihail saapui nyt joka päivä seuraamaan, miten valmistelut muumioidun lohikäärmeen kuolleestamanaamiseksi etenivät. Ne Tammen seuraajat, jotka eivät voineet auttaa tässä valmistelussa, etsivät nekropolista uusia kohteita kuolleestamaukselle. Mihail tiesi, että tulevina kuukausina tultaisiin tarvitsemaan kaikki mahdolliset sotilaat, joten hän oli antanut tähän käskyn, johon myös Tammi suostui. Uusien sotilaiden etsintä oli aloitettu myös elävien joukossa, mutta siellä mahdollisuudet olivat eri tavalla rajalliset.

Tammi oli tuonut vakavan Mihailin seuraamaan muiden kuolleestamanausten valmisteluja. Ruhtinas seurasi toimia epätavallisen vakavana ja vaitonaisena.

”Mikä on huolenne, arvon ruhtinas?” Nils kysyi.

”Toivottavasti tästä ei tule uutta vastakkainasettelua elävien ja kuolleiden välille”, Mihail vastasi.

”Tarkoitatko kuolleestamanattujen määrän lisääntymistä?” Nils kysyi.

”Niin. Kuolleita on kohta paljon enemmän kuin eläviä”, Mihail vastasi.

”Kuolleilla on kuitenkin oma kaupunkinsa ja he pysyvät mielellään omissa oloissaan. Ainakin tähän saakka näin on ollut”, Nils sanoi.

”En tiedä onko sekään hyvä, että eristäydymme kahteen eri paikkaan. Meidän täytyy taistella yhdessä yhteisiä vihollisiamme vastaan. Emme saa löytää vihollisia omiemme joukosta. Tämä onnistuu parhaiten, kun olemme yksi yhtenäinen kaupunki. Ei, jos olemme kaksi eri kaupunkia”, Mihail sanoi.

”Viisaita sanoja”, Nils sanoi.

”Tuskin. Pikemminkin itsestään selviä”, Mihail sanoi.

Tammi katsoi ruhtinasta, joka näytti kireältä ja väsyneeltä.

”Olette liian ankara itsellenne”, Nils sanoi.

”Minä olen kansani tänne tuonut ja he ovat uskoneet minuun. Velvollisuuteni on pitää heidät myös elossa”, Mihail sanoi.

”Mutta ei sinun tarvitse sitä kaikkea vastuuta yksin kantaa”, Nils sanoi.

Mihail naurahti.

”Alat kuulostaa aivan Emilyltä”, Mihail sanoi.

Tammi naurahti.

”Otan tuon nöyrästi vastaan suurena kehuna”, Nils sanoi.

Mihail hymähti.

Tammi yritti pitää keskustelua liikkeellä ja ohjata sitä johonkin muuhun suuntaan.

”Joko olet lähettänyt joukkoja kohti pohjoista?” Nils kysyi.

”Olen lähettänyt osastoja varmistamaan Reuelin vapaakaupunkia ja reittiä sieltä eteenpäin kohti Suuren keisarikunnan rajaa”, Mihail vastasi.

”Reitti on hyvä pitää vapaana”, Nils sanoi.

”Osastot eivät kuitenkaan ole sellaisia, jotka kykenisivät edes hidastamaan Suuren keisarikunnan armeijoita, jos sellaiset työntyisivät kohti etelää. Mahdollisesti voimme saada viestin ennen armeijoiden saapumista”, Mihail sanoi.

”Mutta aikaa on vielä, arvon ruhtinas”, Nils sanoi.

”Toivon niin todella olevan”, Mihail sanoi.