torstai 13. lokakuuta 2022

Muumioitu lohikäärme V

 Betula nana, osa 318

Valmistelut suuren olennon kuolleestamanaamista varten kestivät kauan ja Mihail kävi yhä rauhattomammaksi valmisteluiden kestäessä. Hän halusi jo päästä auttamaan pohjoisessa olevaa armeijaa.

”Kuinka kauan valmistelut vielä kestävät?” Mihail kysyi.

”Ei enää kovinkaan kauan, arvon ruhtinas, niin yritän kuolleestamanata lohikäärmettä”, Nils vastasi.

”Aiot tehdä sen itse?” Mihail kysyi.

Tammi nyökkäsi.

”Pelkään, ettei seuraajieni voimat riitä näin suuren olennon kuolleestamanaamiseksi, joten katsoin sen parhaaksi”, Nils vastasi.

Mihail nyökkäsi.

”Se on varmasti hyvä ratkaisu. Tämä on asia, jossa emme voi epäonnistua”, Mihail sanoi.

”Arvon ruhtinas kasaa niskaani suuret paineet”, Nils sanoi.

”Toivottavasti en liian suuria, mutta riittävän suuret, että teet työn mahdollisimman nopeasti ja huolellisesti. Älä tuota minulle pettymystä tässä asiassa”, Mihail sanoi.

”Yritän parhaani, arvon ruhtinas”, Nils sanoi.

”Aion myös tulla itse seuraamaan kuolleestamanausta, joten haluan tietää hyvissä ajoin, milloin se tapahtuu”, Mihail sanoi.

”Pidän teidät kyllä tietoisena kaikesta kehityksestä asian suhteen. Tämän tason kuolleestamanaus vaatii valmistautumista myös itseltäni, joten ajankohta on hyvissä ajoin tiedossa”, Nils sanoi.

Mihail nyökkäsi. Hän käveli pitkin kävelysiltaa, jonka Tammen seuraajat olivat rakentaneet avuksi muumioidun lohikäärmeen kuolleestamanauksen valmisteluihin. Se toimi myös alustana, jolta Mihail ja Tammi saattoivat seurata töiden etenemistä.

”Onko muualta nekropolista löytynyt mitään?” Mihail kysyi.

”Ei mitään tallaista, jos sitä tarkoitat”, Nils vastasi.

”Entä muuta?” Mihail kysyi.

”Vain kauan sitten kuolleita ihmisiä”, Nils vastasi.

”Jatkakaa kuitenkin etsintöjä. Nekropolin kätköissä voi olla vaikka mitä”, Mihail sanoi.

”Tietenkin, arvon ruhtinas. Minäkin haluan selvittää kaikki menneiden aikojen salaisuudet. Sitä paitsi jo löydetyistä asioita on ollut meille paljon hyötyä”, Nils sanoi.

”Ehkä emme enää löydä mitään niin suurta kuin mitä olemme jo löytäneet”, Mihail sanoi.

Tammi nyökkäsi.

”Sellaisen varaan ei ainakaan kannata toiveitaan ripustaa”, Nils sanoi.

”Mutta jotakin voi löytyä kuitenkin”, Mihail sanoi.

”Aina sitä jotakin löytyy, kun jaksaa vain etsiä”, Nils sanoi.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti