torstai 13. helmikuuta 2014

Takaa-ajo IV



Betula nana, osa 122

”Jokainen minun opettamani loitsu sisältää eräänlaisen allekirjoituksen. Jos tuon allekirjoituksen pystyy tunnistamaan, niin tietää varmasti, että loitsu on minun opettamani”, luennoitsija kertoi luokan etuosassa.

”Miksi kukaan vaivautuu koodaamaan loitsun sisälle oman allekirjoituksen?” Mihail sanoi vierustoverilleen.

Mihail ja vierustoveri naurahtivat. Luennoitsija kuitenkin keskeytti puheensa ja kääntyi kaksikkoon päin.

”Onko Netronovalla kysymys?” Luennoitsija kysyi.

”Ei ole”, Mihail vastasi.

”Juuri kuulin sinun kysyvät, että miksi vaivautua tähän”, luennoitsija huomautti.

Mihail yritti keksiä jotakin selitystä, mutta luennoitsija jatkoi tätä ennen.

”Olen tehnyt nämä allekirjoitukset juuri siksi, että minä tai kuka tahansa teistä pystyy tunnistamaan loitsun juuri minun opettamaksi. Allekirjoitus on myös erilainen jokaiselle opettamalleni luokalle. Katsokaa siis vierustoverianne. Jos tunnistatte allekirjoituksen samaksi, mitä omassa loitsussanne on, voi loitsija olla vierustoverinne”, luennoitsija sanoi.

Mihail kääntyi katsomaan vierustoveriaan. Mihailin vieressä istui Joel.

Mihail etsi loitsun allekirjoituksen. Se oli täsmälleen sama, mitä hän itsekin käytti.

Ensin Mihail ei voinut uskoa asiaa todeksi. Hän tarkisti ja tarkisti, mutta allekirjoitus oli yhä sama. Mihail yritti miettiä ketä muita hänen ja Joelin lisäksi kurssilla oli ollut. Sitten Mihail kuitenkin yhytti ohuita magiajuosteita, joita puhdistusloitsu ei ollut hävittänyt. Ne Mihail pystyi tunnistamaan yksiselitteisesti Joelin taikomiksi.

Mihail oli pakahtua epäuskosta. Hänen paras ystävänsä oli kaapannut hänen, ehkä, tyttöystävänsä miltei maailman toisella puolella. Mistä Joel oli edes tiennyt missä he ovat ja miksi ihmeessä hän tekisi jotakin tällaista?

Nopeasti epätoivo kuitenkin muuttui vihaksi ja raivoksi. Raivo tuntui pursuavan hänestä pihalle ja niin se tekikin. Mihail tunsi vihan voiman virtaavan hänen lävitseen ja hän antoi sen päästä irti.

Vaunut räjähtivät kappaleiksi Mihailin purkautuvan raivon tieltä. Mihailin taikavoimat raivosivat valtoimenaan hänen ympärillään.

Sarnel ja Namdi tulivat juoksujalkaa Mihailin luokse.

”Mihail, mitä tapahtuu?” Sarnel kysyi.

”Minun parhaan ystävän saasta on kaiken tämän takana!” Mihail huusi ja päästi raivonsa täyteen voimaan.

Villinä pyörivä taikavoima irrotti lähipuista oksia ja nosti pölyä maasta. Sarnel ja Namdi joutuivat pitämään päähineistään kiinni, etteivät ne karanneet taikavoiman matkaan.

Sitten taivaalta syöksähti musta varjo, joka kaappasi Mihailin matkaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti