Takaa-ajo III

Betula nana, osa 121

”Oliko tuo välttämätöntä?” Namdi kysyi ja nyökkäsi jääkupuun päin.

”Hän on tuon täysin ansainnut”, Mihail vastasi ja lähti marssimaan pois kuvulta.

Kuvun sisällä lämpötila oli jo kaksikymmentä astetta pakkasen puolella ja Mihailin taikavoimien vaikutuksesta pakkanen kiristyi edelleen.

”Hän kuolee tuonne”, Namdi sanoi.

”Niin kuolee. Minä pidän siitä huolen”, Mihail sanoi.

Mihailin Namdille osoittama katse oli eläimellinen. Namdi ei ollut nähnyt koskaan kenenkään ihmisen olevan yhtä lailla välinpitämätön ja päättäväisen vihan vallassa.

”Kertoiko hän missä Emily on?” Namdi kysyi.

”Hän puhui jotakin sekavaa nuoresta velhosta ja Lacus-järvestä”, Mihail vastasi.

Namdi pysähtyi.

”Tiedätkö missä Lacus-järvi on?” Namdi kysyi.

”En. En ole erikoistunut maantietoon”, Mihail vastasi.

”Se on Imperasin laaksossa oleva järvi. Laakso on yhtä joen ulostuloa lukuun ottamatta täydellisesti korkeiden vuorten ympäröimä. Laaksoa hallitsee purppuraneuvosto Tiberiuksen kaupungista käsin. Koko laaksoon meillä ei ole asiaa”, Namdi sanoi.

”Me pääsimme teidänkin porttien sisäpuolelle, kyllä me pääsemme yhteen laaksoon”, Mihail sanoi.

Mihail marssi tutkimaan vaunuja. Namdi puolestaan jäi miettimään purppuraneuvoston roolia tapahtumissa.

”Mitä vaunuille on tehty?” Mihail kysyi Taelsilta.

”Olemme tutkineet sen läpi, muuta ei ole tehty”, Taelsi vastasi.

”Ette ole käyttäneet mitään taikuutta?” Mihail kysy.

”Emme”, Taelsi vastasi.

”Hyvä”, Mihail vastasi ja astui vaunujen oven.

Mihail sulki vaunujen oven. Sisällä oli hämärää. Mihail sulki silmänsä ja hengitti syvään. Hän keskitti aistinsa magiajuosteiden etsimiseen.

Vaunujen omistaja oli tehnyt tarkkaa työtä. Vaunuihin oli tehty puhdistusloitsu, joka oli puhdistanut vaunut kaikesta magiajuosteesta. Jokin puhdistusloitsun jäämissä oli kuitenkin tuttua. Samassa
Mihailin mielen täytti välähdys luennolta, jolla samainen loitsu oli hänelle opetettu. Nyt Mihail tiesi, mistä voisi löytää vihjeen puhdistusloitsun taikojasta.