Betula nana, osa 124
Musta varjo oli vaihtanut hahmonsa mieheksi mustassa
kaavussa. Mies mustassa kaavussa heitti puita palavaan iltanuotioon.
”Olemme pystyttäneet leirin yöksi. On aika puhua”, Mihail
vaati.
Mihail istui vastakkaisella puolella nuotiota ja katsoi
taivaalle nousevien kipinöiden ohitse miestä, jolla ei ollut kasvoja.
”Joko tiedät, mitä haluat?” Mustaan kaapuun pukeutunut mies
kysyi.
”Pitäisikö minun tietää?” Mihail kysyi.
”Pitäisi. Sinun pitäisi tietää itse asiassa hyvin tarkkaan”,
mustaan kaapuun pukeutunut mies vastasi.
”Miksi pitäisi?” Mihail kysyi.
”Kuinka osaat kulkea mihinkään, jos et tiedä minne haluat?”
Mustaan kaapuun pukeutunut mies kysyi.
”Tiedän mihin olen menossa”, Mihail sanoi.
”Tiedät siis mitä haluat”, mustaan kaapuun pukeutunut mies
sanoi.
”Haluan Emilyn”, Mihail sanoi.
”Mutta tiedätkö missä hän on?” Mustaan kaapuun pukeutunut
mies kysyi.
Mihail katsoi mustaan kaapuun pukeutunutta miestä tuntien
tämän painostuksen ihollaan.
”En”, Mihail vastasi.
”Minä tiedän”, mustaan kaapuun pukeutunut mies sanoi.
”Missä?” Mihail kysyi ja nousi seisomaan painostaakseen
mustaan kaapuun pukeutunutta miestä.
Mihaililla ei kuitenkaan ollut tarpeeksi voimaa mustaan
kaapuun pukeutuneen miehen painostamiseksi millään tavalla.
”Tiedän myös kuka on tämän kaiken takana”, mustaan kaapuun
pukeutunut mies jatkoi kuin Mihailia ei olisi ollut olemassakaan.
”Kuka?” Mihail kysyi.
”Kyllä sinä tiedät kuka”, mustaan kaapuun pukeutunut mies
vastasi.
Mihail istui synkkänä takaisin alas.
”Minun niin kutsuttu ystäväni Joel”, Mihail sanoi.
Mihailin yllätykseksi mustaan kaapuun pukeutunut mies alkoi
nauraa.
”Niin, kyllä hän on ollut välikappaleena tässä. Samoin
purppuraneuvosta. Kaiken takana seison kuitenkin minä”, mustaan kaapuun
pukeutunut mies sanoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti