Taistelun repimä kaupunki XIX

Betula nana, osa 463

Odottavien aika oli luonnollisesti pitkä.

Emily yritti keksiä jotakin puheenaihetta. Jos ei muuten, niin ainakin ajankuluksi. Hän näki myös tarpeellisena, että olisi ollut ystävällinen Annan huonetoveria Reetaa kohtaan. Ainoa asia, johon hän saattoi tarttua, oli Reetan oletettu palvelijuus.

”Oleko sinäkin palvelijana jossakin kaupungin talossa Annan tapaan?” Emily kysyi.

Reeta nyökkäsi.

”Olen minä. Työskentelen eräässä talossa melko lähellä Annan palveluspaikkaa”, Reeta vastasi.

Emily nyökkäsi.

”Ovatko isäntäsi ja emäntäsi hyviä sinua kohtaan?” Emily kysyi.

”Riittävän hyviä kai. En osaa sanoa, kun en ole ollut muualla töissä. Ehkä he eivät aivan niin avokätisiä ole kuin Annan palvelusperhe”, Reeta vastasi.

”Ymmärsin, että Annan emäntä oli löytänyt tämän huoneen teille vuokrattavaksi”, Emily sanoi.

Reeta nyökkäsi.

”Tämä on kai jonkin hänen tuttunsa omistama talo, josta vuokrataan huoneita palvelijoille ja kauppiaille, jotka asuvat yläkaupungissa. Suurin osa palvelusväestä, kauppiaista ja muista toki asuu keskikaupungissa tai alakaupungissa”, Reeta sanoi.

Emily joutui jälleen ponnistelemaan keksiäkseen lisää sanottavaa ja ehti jo pohtimaan olisiko ollut parempi, jos hän olisi itse lähtenyt Annan mukaan ostoksille. Senet olisi ollut parempi keskustelukumppani Reetalle. Tai ainakin tämän olisi ollut helpompi keksiä jotakin sanottavaa.

”Oletko kotoisin kaupungista?” Emily kysyi.

Reeta pudisti päätään.

”Olen kotoisin pienestä kylästä, joka on puolen päivän matkan päässä kaupungista”, Reeta vastasi.

”Toivon, että kotisi on säästynyt sodasta ehjänä”, Emily sanoi.

”Uskoisin niin. Kotikyläni ei ole pääteiden varrella ja se on riittävän kaukana kaupungista. Toki sotilaat saattavat käydä sieltä pyytämässä tarvikkeita tai pakolaisten yöpyvän matkalla kauemmaksi. Muuten en usko tilanteen vaikuttavan kotiväkeen”, Reeta sanoi.

Reeta näytti vahvasti uskovan siihen, mitä sanoi. Emily ei halunnut horjuttaa uskoa, sillä hän ei turhaan halunnut aiheuttaa epätasapainoa elämään, joka oli valmiiksi hankalaa. Niin kauan kuin piiritys ja taistelut muutenkin jatkuivat, ei Reeta päässyt kotiin tarkistamaan tilannetta.

”Toivottavasti pääset pian käymään kotikylässäsi”, Emily sanoi.

”Olisi kyllä mukavaa nähä kotiväkeä, mutta minulla on vain harvoin vapaata”, Reeta sanoi.

Emily ei ollut varma olivat vapaat niin harvassa, ettei muulla tilanteella ollut vaikutusta, vai halusiko Reeta vältellä aiheesta puhumista. Hän päätyi ajatuksissaan jälkimmäiselle kannalle, joten Emily koitti keksiä muuta puheenaihetta. Se oli vaikeaa.

Taistelun repimä kaupunki XVIII

Betula nana, osa 462

Reetan oli edelleen vaikea ymmärtää tilannetta, johon oli saapunut.

”Ehkä minä vain olen jo nukahtanut pitkän työpäivän jälkeen ja mieleni keksii ihmeellisiä ihmisiä ja olentoja huoneeseeni”, Reeta sanoi.

”Se voisikin olla ihan hauskaa, mutta olemme oikeasti täällä”, Senet sanoi.

”Unihahmoni varmasti sanoisivat jotakin tuollaista yrittäessään pitää minut vielä nukkumassa”, Reeta sanoi.

”Ehkä niinkin”, Senet sanoi.

Seuraavaa käännettä odottava tunnelma täytti huoneen. Käänteeksi osottautui Narshan kurniva vatsa, joka kuului pienen huoneen jokaiseen kulmaan saakka.

”Anteeksi”, Narsha sanoi.

”Meidän täytyy etsiä sinulle jotakin syömistä”, Senet sanoi.

”Me kaikki voisimme tarvita jotakin syömistä”, Emily sanoi.

Emily käänsi katseensa Annaan.

”Osaatko kertoa paikan, josta voisimme löytää syötävää?” Emily kysyi.

Anna jäi miettimään vastausta.

”Se voi olla hieman hankalaa piirityksen takia”, Anna sanoi.

Emily nyökkäsi.

”Helpoin voisi olla ensin etsiä Mihail. Netronovalan armeijalla todennäköisesti on ruokaa meillekin”, Emily sanoi.

Anna nyökkäsi.

”Voin käydä lähileipomosta ja torilta hakemassa jotakin välipalaa, mutta minulla ei ole paljoa rahaa sitä varten”, Anna sanoi.

”Korvaamme kyllä kaiken, mitä sinulla kuluu meidän ruokkimiseemme”, Senet sanoi.

Emily ei sanonut mitään. He varmasti korvaisivat Annan menetykset heti kuin mahdollista. Sitä varten heidän täytyi löytää Mihail.

”Senet, voisitko lähteä Annan mukaan?” Emily kysyi.

Anna näytti tyytyväsieltä avun tarjoukseen.

”Kahden on mukavampi kulkea ja Anna ei välttämättä saa kaikkea kannettua yksin”, Emily sanoi.

”Tietysti, rouva”, Senet vastasi.

Emily kääntyi Annan suuntaan.

”Sopiiko, että odotamme täällä?” Emily kysyi.

”Minulle se sopii oikein hyvin”, Anna vastasi.

Anna kääntyi Reetan puoleen.

”Sopiiko se myös sinulle?” Anna kysyi.

Reeta kohautti olkiaan.

”Mitäpä se minua haittaa, kun en edes tiedä oletteko kukaan täällä oikeasti paikalla vai vain mielikuvituksessani”, Reeta vastasi.

Annan teki selvästi väittää Reetalle vastaan, mutta päätti jättää sen toiseen hetkeen. Sen sijaan hän etsi rahapussinsa ja tarttui sitten Senetiä kädestä.

”Käymme ostoksilla ja palaamme pian”, Anna sanoi.

Sanansa Anna osoitti selvästi Emilylle. Kevyen terveryksen jälkeen tämä johdatti Senetin ulos.