Taistelun repimä kaupunki XIX

Betula nana, osa 463

Odottavien aika oli luonnollisesti pitkä.

Emily yritti keksiä jotakin puheenaihetta. Jos ei muuten, niin ainakin ajankuluksi. Hän näki myös tarpeellisena, että olisi ollut ystävällinen Annan huonetoveria Reetaa kohtaan. Ainoa asia, johon hän saattoi tarttua, oli Reetan oletettu palvelijuus.

”Oleko sinäkin palvelijana jossakin kaupungin talossa Annan tapaan?” Emily kysyi.

Reeta nyökkäsi.

”Olen minä. Työskentelen eräässä talossa melko lähellä Annan palveluspaikkaa”, Reeta vastasi.

Emily nyökkäsi.

”Ovatko isäntäsi ja emäntäsi hyviä sinua kohtaan?” Emily kysyi.

”Riittävän hyviä kai. En osaa sanoa, kun en ole ollut muualla töissä. Ehkä he eivät aivan niin avokätisiä ole kuin Annan palvelusperhe”, Reeta vastasi.

”Ymmärsin, että Annan emäntä oli löytänyt tämän huoneen teille vuokrattavaksi”, Emily sanoi.

Reeta nyökkäsi.

”Tämä on kai jonkin hänen tuttunsa omistama talo, josta vuokrataan huoneita palvelijoille ja kauppiaille, jotka asuvat yläkaupungissa. Suurin osa palvelusväestä, kauppiaista ja muista toki asuu keskikaupungissa tai alakaupungissa”, Reeta sanoi.

Emily joutui jälleen ponnistelemaan keksiäkseen lisää sanottavaa ja ehti jo pohtimaan olisiko ollut parempi, jos hän olisi itse lähtenyt Annan mukaan ostoksille. Senet olisi ollut parempi keskustelukumppani Reetalle. Tai ainakin tämän olisi ollut helpompi keksiä jotakin sanottavaa.

”Oletko kotoisin kaupungista?” Emily kysyi.

Reeta pudisti päätään.

”Olen kotoisin pienestä kylästä, joka on puolen päivän matkan päässä kaupungista”, Reeta vastasi.

”Toivon, että kotisi on säästynyt sodasta ehjänä”, Emily sanoi.

”Uskoisin niin. Kotikyläni ei ole pääteiden varrella ja se on riittävän kaukana kaupungista. Toki sotilaat saattavat käydä sieltä pyytämässä tarvikkeita tai pakolaisten yöpyvän matkalla kauemmaksi. Muuten en usko tilanteen vaikuttavan kotiväkeen”, Reeta sanoi.

Reeta näytti vahvasti uskovan siihen, mitä sanoi. Emily ei halunnut horjuttaa uskoa, sillä hän ei turhaan halunnut aiheuttaa epätasapainoa elämään, joka oli valmiiksi hankalaa. Niin kauan kuin piiritys ja taistelut muutenkin jatkuivat, ei Reeta päässyt kotiin tarkistamaan tilannetta.

”Toivottavasti pääset pian käymään kotikylässäsi”, Emily sanoi.

”Olisi kyllä mukavaa nähä kotiväkeä, mutta minulla on vain harvoin vapaata”, Reeta sanoi.

Emily ei ollut varma olivat vapaat niin harvassa, ettei muulla tilanteella ollut vaikutusta, vai halusiko Reeta vältellä aiheesta puhumista. Hän päätyi ajatuksissaan jälkimmäiselle kannalle, joten Emily koitti keksiä muuta puheenaihetta. Se oli vaikeaa.