Taistelun repimä kaupunki XX

Betula nana, osa 464

Reeta vilkaisi epäröivästi puheenaihetta miettimään jäänytta Emilyä.

”Mistä te oikein olette ilmestyneet tänne?” Reeta kysyi.

Emily yllättyi kysymyksestä eikä heti osannut vastata. Reeta tulkitsi tämän loukkaantumisena ja painoi päänsä häpeästä.

”Anteeksi, kysymykseni oli töykeä. Ja te olette ruhtinatar. Pyydän rouvaa antamaan anteeksi tunkeiluni”, Reeta sanoi.

Emily pudisti päätään.

”Ei ole tarvetta pahoitella. Ei se ollut töykeä tai tungetteleva kysymys. Päinvastoin se oli ihan aiheellinen kysymys, kun kerran olemme vain ilmestyneet kotiisi. Jäin vain miettimään, mitä vastaan siihen”, Emily sanoi.

Emily vilkaisi Narshaa ja Sarnelia, jotka eivät näyttäneet kovinkaan innokkailta osallistumaan uuteen esittelyyn. Hän päätti kertoa Reetalle itse sen mitä kertoo.

”Tämä kaikki voi kuulostaa hieman uskomattomalta äkkiseltää, joten pyydän sinulta ymmärtäväisyyttä”, Emily sanoi.

Emily katsoi Reetaa, joka nyökkäsi epävarmasti.

”Nimemme jo sainoinkin ja sen, että saavuimme tänään kaupunkiin. Niin tosiaan teimme tänään aamulla”, Emily sanoi.

”Tulitte siis jostakin kaupungin ulkopuolelta? Ette tarkoita, että saavuitte yläkaupunkiin tänään?” Reeta kysyi.

Emily nyökkäsi.

”Kyllä saavuimme kaupunkiin sen muurien ulkopuolelta tänään varhain aamulla”, Emily vastasi.

Reeta katsoi Emilyä epäuskoisena.

”Miten pääsitte piiritettyyn kaupunkiin?” Reeta kysyi.

Emily epäröi pienen hetken vastaustaan.

”Lensimme”, Emily vastasi.

”Lensitte?” Reeta kysyi.

”Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, niin Sarnelilla on lentävä matto. Istuimem sen kyydissä”, Emily vastasi.

Emily viittasi Sarnelin suuntaan. Reeta näytti siltä, ettei tämä tiennyt mitä sanoa.

”Aivan”, Reeta sanoi.

”Hän voinee lennättää teitä Annan kanssa paremmalla ajalla”, Emily sanoi.

Sarnel nyökkäsi.

”Mikäli ruhtinatar niin vaatii”, Sarnel sanoi.