Taistelun repimä kaupunki XXIV

Betula nana, osa 468

Senet hypähti viimeisen portaan alas kujan kiveykselle.

”Noniin, nyt olemme kaikki ulkona”, Senet sanoi.

”Me ehdimmekin jo huolestua, kun teillä kesti”, Narsha sanoi.

Senet halasi Narshaa kevyesti ja naurahti.

”Eli hyvä jos itse ehdimme ulos saakka ennen teitä. Portaat ovat todella ahtaat”, Sarnel sanoi.

”Pahoittelen. Palvelusväelle rakennetut portaat yleensä ovat tuollaiset”, Anna sanoi.

”Onneksi tuosta kuitenkin pääsee ihan mukavasti kulkemaan. Joskus olin töissä talossa, jossa en itsekään meinannut mahtua palvelusväen portaissa kulkemaan. Sitten kun lisäksi piti kantaa vesiastioita ylös ja alas. Sain useamman kerran kuivata portaita vedestä, kun seinään osunut astia kaatui”, Reeta sanoi.

”Sellaisiin portaisiin meillä ei olisi asiaa Sarnelin kanssa”, Narsha sanoi.

”Onneksi herrasväelle on omat portaat”, Reeta sanoi.

Reetan ääni koitti olla neutraali, mutta mukana oli pientä viiltävyyttä. Kukaan ei uskaltanut jatkaa, mutta Sarnel vilkaisi Reetaa kiinnostuneena.

”Missä suunnassa keskuslinna on?” Emily kysyi.

Anna nosti kätensä osoittaakseen suuntaa.

”Tänne päin”, Anna sanoi.

He lähtivät seuraamaan Annaa, joka johti joukkoa osoittamaansa suuntaan.

Anna ohjasi heidät kulkemaan sivukujia pitkin. Tähän Emily oli tyytyväinen. Hiljaisillakin kujilla he keräsivät aivan riittävästi huomiota. Muutaman kerran he tapasivat Annan tai Reetan tuttuja, jotka ensin tervehtivät jompaa kumpaa ja jäivät sitten tuijottamaan seuruetta. Emily saattoi vain toivoa, että he ehtisivät keskuslinnalle ennen kuin sana kiirisi sinne saakka. Sille hän ei mahtanut mitään, että hän vilkaisi jokaiselle uudelle kujalle edellistä varovaisemmin.

”Voit kulkea ihan rauhassa. Me kuljemme mukanasi, minne ikinä meitä johdatetaankin”, Sarnel sanoi.

Demoni oli aistinut Emilyn sisällä hiipivät pelon. Sanat saivat hänet ensin jäykistymään.

”Tiedän”, Emily sanoi.

Mutta muistutus teki hyvää ja sai hänet lopulta rentoutumaan.

”Uskotko, että Mihail on keskuslinnassa?” Sarnel kysyi.

”Missä muualla hän olisi?” Emily kysyi.

Sarnel kohautti olkiaan.

”Jos tarkoitat, että hän olisi jossakin muualla kuin täällä kaupungissa, niin sitä minä en usko”, Emily sanoi.

”Haluan vain sanoa, että kannattaa varautua pettymyksiin. Parhaassakin tapauksessa tästä reissusta tulee vielä raskas”, Sarnel sanoi.

”Miksi uskot niin?” Emily kysyi.

”Sodat ovat sellaisia. Ne jättävät voittajiinkin syviä arpia, jotka eivät välttämättä parane koskaan”, Sarnel vastasi.

Emily nyökkäsi.

”Etkö sinä ole huolissasi Mihailista?” Emily kysyi.

”En usko, että minun tarvitsee olla hänestä huolissani. Tietäisin, jos hänellä olisi jokin huonosti”, Sarnel vastasi.

”Etkö usko, että minä tietäisin?” Emily kysyi.

Kysymys yllätti demonin.

”Ehkä tiedätkin, mutta ehkä eri tavalla kuin minä”, Sarnel vastasi.

”Ja ehkä meidän tarvitsee olla hänestä eri tavalla hänestä huolissaan”, Emily sanoi.