Taistelun repimä kaupunki XVII

Betula nana, osa 461

Anna ei ehtinyt rauhoitella huonetoveriaan ennen kuin tämä jo säikähti ovea vasten pakoon. Emily reagoi kedänliikkeellä, jolla viesti erityisesti Narshaa ja Sarnelia pysymään paikoillaan.

”Keitä te olette ja miksi olette huoneessani?” Reeta sanoi.

Reeta ei huomannut Annaa ennen kuin tämä astui hänen luokseen.

”He ovat vieraitani. Anteeksi, etten ilmoittanut heidän olevan täällä”, Anna sanoi.

”Mutta mitä? Ketä?” Reeta kysyi.

”He ovat ystäviäni. Tai tuttaviani. Tai oikeastaan tapasin heidät juuri. Mutta he vaikuttavat luotettavilta”, Anna vastasi.

Reeta katsoi huonetoveriaan täyden ihmetyksen vallassa.

Emily astui lähemmäksi.

”Ehkä voin esittäytyä itse ja esitellä seurueeni, niin tiedät ainakin nimemme”, Emily sanoi.

Reeta ei saanut sanotuksi mitään, mutta ei toisaalta näyttänyt vastustavankaan asiaa aktiivisesti. Emily piti tätä riittäväny myöntymisen merkkinä.

”Minä olen ruhtinatar Emily Netronova ja tässä on seurueeni Senet, Narsha ja Sarnel. Olemme tänään saapuneet kaupunkiin”, Emily sanoi.

Jokaisen esiteltävän kohdalle Emily pysähtyi hetkeksi osoittamaan kädellään. Jokainen esitti oman tervehdyksensä Reetalle, jonka ihmetys tilanteesta ei näyttänyt helpottuvan.

”Te olette ruhtinatar ja… ja…”, Reeta sanoi.

Reetan katse kiersi huoneessaan olevissa vieraissa eikä hän saanut koottua yhtään kokonaista ajatusta.

”Haluaisitteko istua?” Senet kysyi.

Senet vei tuolin Reetan ja Annan luokse.

”Istua…”, Reeta sanoi.

Anna ohjasi huonetoverinsa istualleen. Seuraavat minuutit Reeta katseli heitä kaikkia ja yritti saada ajatuksiaan kasaan. Lopulta ne alkoivat kiertää kehää.

”Minä en ymmärrä”, Reeta sanoi.

”Ehkä tässä ei niin paljoa ymmärrettävää olekaan, vain kaikki oli lopulta aika sattumaa, että päädyimme tänne”, Narsha sanoi.

Emily aikoi ensin sanoa vastaan, mutta totesi sitten Narshan toteamuksen olevan varsin hyvä kuvaus tilanteesta.

”Niin, sattumaksi sitä voisi sanoa”, Emily sanoi.

Lopulta myös Anna suostui nyökkäämään ajatukselle.

”Hyvin erikoiseksi sattumaksi”, Anna sanoi.

Taistelun repimä kaupunki XVI

Betula nana, osa 460

Hiljaisuus jäi vellomaan huoneeseen ja Emily pakottautui rikkomaan sen.

”Kuolleestamanaus aiheuttaa monenlaisia tilanteita. Harvemmin ne ovat mukavia tilanteita”, Emily sanoi.

Senet katsoi Emilyä.

”Kuulostat siltä, että jotakin on tapahtunut jollekin läheisellesi”, Senet sanoi.

”Ehkä enemmän Mihailin läheiselle. Yksi ensimmäisiä, joita hän yritti kuolleestamanata oli hänen oma siskonsa. Se yritys epäonnistui pahasti ja se näkyy Mihailissa edelleen vahvana synkkyytenä”, Emily sanoi.

”Ei ruhtinas Netronova minusta ole erityisen synkkä”, Senet sanoi.

”On hän erilainen kuin mitä hän oli aikaisemmin. Toki vastuu painaa myös, joten ei hän voi olla samanlainen kuin mitä hän oli yliopistossa”, Emily sanoi.

”Kyllä hän muuttui sen jälkeen, kun yritti kuolleestamanausta ensimmäisen kerran. Tunsin sen ehkä vielä voimakkaammin kuin Emily, koska se muutti myös minua”, Sarnel sanoi.

Senet nyökkäsi. Emily epäili, ettei tämä oikeasti tiennyt mitä Sarnel oli tarkoittanut.

”Demonit tuntevat asiat eri tavalla kuin ihmiset”, Sarnel sanoi.

”Vastuu on varmaan se, mikä hänestä minulle välittyy. Ja se, että hän tuntuu välittävän kaikista”, Senet sanoi.

”Hän kuulostaa kyllä paremmalta johtajalta kuin mitä täällä Gyllenburhissa on koskaan ollut. Tai niin kauan kuin minä muistan. Joskus kai täälläkin oli parempia johtajia, mutta heistä viimeisin syrjäytettiin, kun oli lapsi enkä vielä ymmärtänyt sellaisen päälle”, Anna sanoi

”Sinähän voit tavata Mihailin itse ja päättää sitten, onko hän parempi vai huonompi johtaja”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”Ei minunlaistani piikaa päästetä ruhtinaan luokse. Ymmärtääkseni edes kaupungin varakkaimpiakaan porvareita ei päästetä ruhtinaan luokse”, Anna sanoi.

”Me emme olekaan tämän kaupungin porvareita”, Emily sanoi.

Anna oli hämmentynyt. Hän ei ollut koskaan aikaisemmin saanut vastaavaa kohtelua isäntäperheeltään tai keneltäkään muulta ylempiarvoiselta. Harvoin edes toisilta palvelusväkeen kuuluvilta. Ainoa, joka kohteli häntä aina vertaisenaan, oli hänen huonetoverinsa Reeta.

Huonetoverinsa muistaminen sai Annan säpsähtämään ja pomppamaan seisaalleen säikäyttäen Senetin samalla.

”Reeta tulee varmaan kohta kohta. Meidän on ehkä parempi poistua ennen sitä, sillä tämän kaiken selittäminen voi olla hankalaa”, Anna sanoi.

Emily kumppaineneen nyökkäsivät ja olivat tekemässä lähtöä, kun huoneen oven lukosta kuului naksahdus. Sisään astui väsynyt nuori nainen, joka vasta oven takanaan suljettuaan tajusi huoneessa olevan vieraita.