Jälleennäkeminen taistelun varjossa XII

Betula nana, osa 482

Emily katsoi käytävän päässä seisovaa Mihailia. Hän halusi odottaa, että Mihailin tuli hänen luokseen. Jos tämä halusi tulla. Itse hän ei lähestyisi miestä.

”Emily”, Mihail sanoi.

Emily ei sanonut mitään. Hän vain jatkoi Mihailin katselua.

Mihail otti varovaisen askeleen eteenpäin. Kun Emily ei näyttänyt regoivan siihen negatiivisesti, tämä astui lisää askelia. Jokainen oli varovainen ja harkittu. Kuin pehmeitä tassun painalluksia tomuiseen maahan korkean ruohon keskellä. Saalistaja oli vain verenhimoisen sijaan hellä ja rakastava.

”Anteeksi, rakas. En voisi olla mistään onnellisempi kuin siitä, että sinä olet täällä”, Mihail sanoi.

Mihail oli päässyt muutaman askeleen päähän Emilystä.

”Ja anteeksi, että minulle kesti näin kauan tajuta se”, Mihail sanoi.

”Saat anteeksi”, Emily sanoi.

Mihail näytti huokaisevan helpotuksesta.

”Mutta en ole mikään hellä kukka, jonka voit vain asettaa lasikuvun alle”, Emily sanoi.

”Tiedän sen. Kiitos, että muistutit siitä. Ja kaikesta muustakin”, Mihail sanoi.

Emily ojensi kätensä Mihailille ja Mihail astui lähemmäksi yltääkseen tarttumaan käteen.

”Emmeköhän me selviä tästäkin”, Emily sanoi.

”Toivon ainakin sitä kovasti”, Mihail sanoi.

”Niin sietääkin”, Emily sanoi.

Emily veti Mihailin suudelmaan ja he halasivat.

Pitkän halauksen päätteeksi he havahtuivat siihen, kun Senet ja Narsha tulivat parvekkeelta käytävään. Senet näytti onnelliselta ja Narsha kiusaantuneelta.

”Mitä teitte parvekkeella?” Mihail kysyi.

Narsha ei osannut vastata. Senet sai ajatuksensa kasaan nopeammin.

”Halusin kysyä Narshalta, että ovatko linnut onnellisempia kuin ihmiset”, Senet vastasi.

Emily naurahti ja hymyili Senetille. Narsha ja Mihail sen sijaan eivät olleet varmoja, miten pitäisi regoida. Mihail päätyi lopulta kääntymään Narshan ja Senetin puoleen.

”Ovatko ne?” Mihail kysyi.

Senet käänsi katseensa Narshaan.

”Sinä kiteytät sen paremmin”, Senet sanoi.

Narsha näytti olevan pulassa kysymyksen äärellä, mutta keksi nopeasti jotakin sanottavaa, jonka saattoi tulkita harkituksi vastaukseksi.

”Ehkä tietystä näkökulmasta ne voivat olla. Heillä ei ole samanlaista yhteiskunnan ja ihmisyyden tuomaa taakkaa kuin ihmisillä”, Narsha sanoi.

”Niin, onhan se niinkin”, Mihail sanoi.

Senet vilkaisi Emilyä ja nämä yrittivät olla nauramatta sen enempää Narshalle ja Mihailille.