Sairaala

Betula nana, osa 13

Mihail palasi tajuihinsa Vihersalon taikayliopiston sairaalan pohjoissiiven huoneessa. Sairaalan pohjoissiipi oli sairaalan rauhallisimpia paikkoja, johon potilaat siirrettiin toipumaan kun oli todettu, ettei heillä ole mitään akuuttia eikä heitä ei silti voitu vielä lähettää pois. Siipi sijaitsi muuta sairaalaa ylempänä vuorenrinnettä keskellä vanhaa kuusimetsää.

Huone oli ilmeeltään varsin synkkä. Seiniä peitti tumma tapetti ja katossa oli tumma puupanelointi. Lattialankut olivat nekin puuta, mutta hieman katon paneelia vaaleampaa. Myös huoneen kaikki kalusteet olivat tummaa puuta sänky mukaan lukien. Sängyn lisäksi huoneessa oli yöpöytä, suurehko lipasto sekä kaksi tukevaa tuolia, joiden välissä oli pieni pyöreä pöytä. Pöydällä oli pyöreän pitsiliinan päällä pieni posliininen maljakko.

Mihail nousi istualleen. Hänen jokainen lihaksensa huusi kivusta ja Mihail tunsi myös suuren joukon mustelmia eripuolilta kehoaan. Demonilta saatu selkäsauna alkoi muistua Mihailin mieleen ja hän kaatui huokaisten takaisin makuulleen.

Pian myös Camillan ja Kristianin väliintulo alkoi palautua mieleen. Kaksikon uusi ystävä Gamlos oli ilmeisesti varsin taitava sinetöimään olentoja esineisiin. Demoni oli ollut kuitenkin voimakkaimpia olentoja, mitä Mihail oli koskaan tavannut. Pelkästään Camillan Kristianin mana ei selittänyt sitä kuinka Gamlos oli kyennyt sinetöimään demonin niin helposti ja nopeasti. Koko juttuun tuntui liittyvän jotakin, mitä Mihail ei tiennyt.

Ajattelu sai Mihailin pään särkemään ja hän yritti tyhjentää mieltään. Kuinkin koko ajan hänen mieleensä luikerteli ajatus siitä, että häneltä oli jäänyt jotakin tärkeää huomaamatta.

Huoneen ovi kuitenkin aukesi ja Mihail joutui keskeyttämään ajattelunsa.

Huoneeseen astui hoitaja, joka oli tullut tarkastamaan Mihailin tilan. Hoitaja oli iloisella tuulella ja tämä ilmoitti myös, että Mihailille oli tullut vieras. Mihail pyysi päästämään vieraan sisälle ja niinpä hoitaja lähti hakemaan vierasta.

Pian huoneen ovelta kuuluikin jo iloinen hihkaisu: ”Olet elossa! Mokomat eivät päästäneet minua aikaisemmin katsomaan sinua, et kuulemma ollut vielä riittävän hyvässä kunnossa.” Vieras oli Mihailin opiskelijakaveri Joel, joka heitti Mihailin sängynpäätyyn ison pussillisen hedelmätoffeeta.

”Itse asiassa viimeisin muistikuvani ennen äskeistä heräämistäni on tunturinrinteestä”, Mihail totesi.

”Mistä tunturinrinteestä? Olet ollut täällä sairaalassa jo toista viikkoa ja maannut tässäkin huoneessa jo viikon”, Joel sanoi ilme nyt huomattavasti vakavampana.

Mihail järkyttyi kuullessaan, että oli maannut sairaalassa tajuttomana pitkälle toista viikkoa. Niinpä hän kertoi koko seikkailunsa Joelille. Koko jutun kertomisessa meni toista tuntia, kun Joel kyseli koko ajan lisää yksityiskohtia ja hyppi edestakaisin tapahtumasta toiseen. Kuten Mihailia, Joelia kiinnosti myös Camillan ja Kristianin uusi ystävä Gamlos. Lopulta sairaalan vierailuaika päättyi ja Joelin oli lähdettävä.

”Sen siitä saa, kun lähtee yksin seikkailemaan mitenkä sattuu”, Joel totesi vilkaistessaan Mihailin mustelmia ja jatkoi: ”Yliopiston rehtori käski muuten välittämään sinulle viestin. Hän haluaa, että menet tapaamaan häntä heti kun pääset täältä sairaalasta pois.”

Tämän sanottuaan Joel lähti.