Palatsi

Betula nana, osa 16

Tie vanhalle kampukselle oli kapeampi ja huomattavasti mutkaisempi kuin yliopiston alueen muut tiet. Tie oli myös mäkisempi ja sen pinta oli kuluneempi kuin muualla. Niinpä matka eteni aikaisempaa paljon vaivalloisemmin. Lopulta puiden takaa alkoi kuitenkin pilkistää vanhan kampuksen rakennukset.

Hevosvankkurit jatkoivat vanhan kampuksen kaduilla hidastamatta vauhtia ja pian kampus oli jo ohitettu ja edessä alkoi häämöttää rehtorin palatsia ympäröivä kiviaita ja sen takana itse palatsi.

Rehtorin palatsi oli valtava rakennus. Harjoitushalleja ja uuden kampuksen suurimpia yleisen taikuuden rakennuksia lukuun ottamatta palatsi oli yliopiston ylivoimaisesti suurin rakennus. Mihail ei ollut eläessään nähnyt mitään sen kaltaista. Loistoa oli kuin ranskalaisessa barokkihovissa.

Vankkurit pysähtyivät kiviaidan portin eteen. Portin takana ilmeisesti tiedettiin ketä tulijat olivat, sillä portit aukesivat ilman minkäänlaista merkkiä. Mihail ei myöskään nähnyt ketään avaamassa porttia. Portti oli luultavasti taikaportti, joka aukesi tulijoille vain silloin kun heidän oli luvallista astua palatsin maille. Mihail oli kuullut, että yliopistoaluetta ympäröivän aidan portti toimi samalla periaatteella. Tuolla portilla oli kuitenkin vartio, joka vastaanotti vieraat ja opiskelijoiden vanhemmat.

Pian portin jälkeen vankkurit pysähtyivät uudestaan, nyt palatsin etuoven edessä. Mihail ja Ruskojärvi nousivat kyydistä ja astelivat etuoven edessä olevat rappuset ylös Mihail edellä ja Ruskojärvi askeleen verran jäljessä. Kaksikko ei ehtinyt aivan ovelle asti, kun oven eteen astui Ruskojärven kanssa samanlaiseen punaiseen pukuun sonnustautunut vartija.

”Nimenne ja asianne?” Vartija tivasi sotilaskurin muokkaamalla tiukalla äänensävyllä.

Mihail ei ehtinyt sanoa mitään, kun Ruskojärvi hänen takaansa sanoi vartijalle: ”Punainen käsky 118.”

Ruskojärven sanat riittivät vartijalle ja tämä astui syrjään oven edestä, jonka aukaisi samalla hetkellä kaksi muuta vartijaa. Mihail ja Ruskojärvi astuivat sisälle.

Raskas puuovi sulkeutui kaksikon takana ja Mihail jäi ihailemaan aulan hohdokkuutta. Ruskojärvi kuitenkin patisti hänet kiirehtimään. Vaikka palatsin käytävissä ja saleissa oli paljon kynttilöitä ja lyhtyjä valaisemassa, jäivät ne silti hieman synkiksi ja nurkista työntyivät esiin pitkät varjot.

Lopulta Ruskojärvi toi Mihailin etuoven kanssa samankokoisen oven luokse. Mihail piti ovea naurettavan suurikokoisena sisätilaan. Ruskojärvi kuitenkin osoitti eleillään, että Mihailin pitäisi astua ovesta sisään.

Mihail rauhoitti hengitystään, sulki hetkeksi silmänsä ja keskittyi. Oven toisella puolella olisi vastassa rehtori.