Gyllenburhin taistelu VIII

Betula nana, osa 390

Taistelun seesteisempää vaihetta kesti vain sen aikaa kuin se oli mahdollista. Pienen rauhoittumisen ja uuden tilanteen hakemisen jälkeen taistelu lähti kiihtymään. Suuren keisarikunnan armeijalla oli enemmän syytä aloitteellisuuteen, joten se otti aloitteellisen roolin. Suuren keisarikunnan armeijan joukot kokeilivat hyökkäyksiä eri kohdista yläkaupungin muuria, mutta kaikki yritykset torjuttiin. Kahdessa tapauksessa hyökkäävä joukko oli niin suuri, että Mihail näki järkeväksi puuttua tilanteeseen. Näin Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys vahvistikin Netronovalan armeijan voimaa, kun Mihail kuolleestamanasi suuren joukon Suuren keisarikunnan kaatuneita sotilaita.

Tilanne alakaupungin ja Suuren keisarikunnan armeijan välillä kävi myös yhä jännittyneemmäksi. Suuren keisarikunnan armeija vaati yhä tiukemmin, että heidän joukkonsa tulisi päästää alakaupungin alueelle. Alakaupunkilaiset kuitenkin kieltäytyivät tästä. Tämä johti pieniin kahakoihin yhtä tihentyvällä aikavälillä. Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys alakaupunkiin alkoi näyttää väistämättömältä.

Mihail, Kallas ja Suomas katselivat Gyllenburhin karttaa keskuslinnan pääsalissa.

”Mitä teemme, jos Suuren keisarikunnan armeija hyökkää alakaupunkiin?” Solkar kysyi.

”Se olisi meidänkin kannalta huono asia”, Venir sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Sen perusteella, mitä olette kertoneet, olemme alakaupunkilaisille palveluksen velkaa, joten auttamatta jättäminen olisi ikävä temppu. Suuren keisarikunnan hyökkäys näyttää myös väistämättömältä, joten meidän kannattaa tehdä valmiiksi suunnitelmaa sen varalle”, Mihail sanoi.

”Tai meillä olisi pitänyt sellainen jo olla”, Solkar sanoi.

”Suuren keisarikunnan armeijan hyökkäys alakaupunkiin näytti kuitenkin epätodennäköiseltä, koska alakaupungin asukkaat ovat Suuren keisarikunnan kansalaisia. Niinpä olemme keskittyneet kiireellisempiin asioihin”, Venir sanoi.

”Niin tehdessänne olette toimineet varmasti sen hetken parhaan tiedon perusteella. Äkää kuitenkaan antako menneiden päätösten sumentaa tämän hetken päätösten tekemistä. Tehdään siis suunnitelma sen perusteella, mitä tiedämme nyt”, Mihail sanoi.

Kallas ja Suomas nyökkäsivät.

”Mitkä on keskeisimmät alakaupungin heikkoudet hyökkäystä vastaan?” Mihail kysyi.

Suomas siirtyi pöydän sivulle, joka oli lähimpänä alakaupunkia, jotta ylsi osoittamaan paikkoja kartalla.

”Suurin heikkous on se, että alakaupungin muuri on selvästi muita kaupungin osia heikompi. Se on matalampi ja kapeampi ja siinä on vähemmän torneja”, Solkar vastasi.

Suomas seurasi kädellään karttaan piirrettyä alakaupungin muuria.

”Keskikaupunkia vastaavia puolustusrakennelmia on lähinnä porttien luona”, Solkar sanoi.

Suomaksen käsi osoitti kahta porttia, joista toinen oli alakaupungin pääkadun päässä ja toinen oli sivussa katuverkosta.

”Suurempi portti on alakaupungin pääkadun päässä ja se on hyvin linnoitettu. Toinen portti taas on sivussa ja hankalasti kuljettavissa ja meille on jäänyt hieman epäselväksi kuinka paljon porttia on edes käytetty. Aluksi emme tainneet edes huomata, että kohdassa on porttia ollenkaan, koska kaupunin ulkopuolella sen luokse ei vie kunnollista tietä”, Solkar sanoi.

Mihail nyökkäsi.

”Mitkä sitten ovat suurimmat vahvuudet?” Mihail kysyi.

”Alakaupunkilaisia on paljon ja he haluavat suojella kotejaa. Lisäksi Suuren keisarikunnan armeijan sotilailla ei välttämättä oli suurta intoa lähteä hyökkäämään keisarikunnan omia kansalaisia kohtaan. Ei varsinkaan sellaisilla, jotka ovat itse kasvaneet vastaavissa oloissa muissa Suuren keisarikunnan kaupungeissa. Jalkaväen joukossa heitä on paljon. Upseeristo puolestaan ei välitä alakaupunkilaisista, koska he eivät ole välittäneet köyhistä omissakaan kaupungeissaan”, Venir vastasi.

”Ei siis mitään uutta taivaankaaren alla”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.