Gyllenburhin taistelu VII

Betula nana, osa 389

Kallas jäi pohtimaan asiaa.

”On hankalaa miettiä… Tai ei mitään”, Venir sanoi.

”Sano vain, kun aloitit”, Mihail sanoi.

”Tuntuu vain hassulta vaivata teitä, arvon ruhtinas, tällaisilla ajatuksilla”, Venir sanoi.

”Ajatuksesi tuskin ovat sen erikoisempia kuin omanikaan, joten kerro vain, mitä ajattelet”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Pohdin vain sitä, että olemme tässä kaikki samassa verkossa, jossa vaikutamme toisiimme”, Venir sanoi.

Kallas piti tauon.

”Tai on hankalaa miettiä, että osa tuossa verkossa on vihollisia keskenään, vaikka kaikki olemme vain tavallisia ihmisiä, jotka haluaisivat elää rauhallista elämää. Iso osa on tietysti neutraaleja ja haluaa vain selvitä huomiseen”, Venir sanoi.

”Niin, tuossa on monta suurta kysymystä samassa kasassa. Miksi taistelemme? Miksi olemme eri puolilla, jos kumpikin puoli yrittää saavuttaa samaa asiaa? Mistä kaikki ennakkoluulomme kumpuavat? Minäkin pohdin näitä asioita. Luulen, että me kaikki pohdimme näitä asioita”, Mihail sanoi.

”Oletko sinäkin pohtinut?” Venir kysyi.

Mihail nyökkäsi.

”Kyllä, useita kertoja”, Mihail vastasi.

”Oletko päätynyt johonkin lopputulokseen?” Venir kysyi.

”Olen. Monenlaisiin erilaisiin lopputuloksiin eri aikoina. Mutta mitään lopullista vastausta noihin kysymyksiin tuskin on olemassakaan”, Mihail vastasi.

Kallas näytti pettyneeltä.

”Mitä voimme sitten tehdä?” Venir kysyi.

”En taida pystyä siihenkään tarjoamaan mitään kovinkaan hyvää vastausta”, Mihail vastasi.

Mihail jäi miettimään.

”Voimme tehdä parhaamme, että selvitämme tilannetta ja pyrimme samalla siihen, että mahdollisimman harva joutuu kärsimään”, Mihail sanoi.

Kallas naurahti.

”Oliko vastaukseni niin huono?” Mihail kysyi.

”Ei se ainakaan ollut mitenkään tyydyttävä”, Venir vastasi.

”Liian helppoja ja yksinkertaisia vastauksia vaikeisiin kysymyksiin kannattaa varoa. Sekä antamasta että kuuntelemasta”, Mihail sanoi.

Kallas nyökkäsi.

”Sellaisia on vain valitettavan helppo kuunnella”, Venir sanoi.

Mihail ja Kallas keskustelivat vielä hetken aikaa muurilla kaupungin valoja katsellen ja palasivat linnan pääsaliin. Saliin oli tuotu uusi pöytä, jolle oli katettu ateria.

”Ajattelin, että meidän olisi hyvä syödä”, Suoma sanoi.

”Hyvin ajateltu”, Mihail sanoi.

He istuutuivat ja ryhtyivät aterioimaan. Syödessään he eivät keskustelleet taistelusta sanallakaan. Sen sijaan Kallas ja Suomas halusivat kuulla kuulumisia Aegyzasta ja miten Netronovalan rakennustyöt olivat edenneet heidän poissa ollessa.