Taistelun repimä kaupunki XV

Betula nana, osa 459

”Suhteenne on hieman erikoiselta kuulostava, mutta se ehkä aukeaa minulle ajallaan”, Anna sanoi.

Anna palasi sängylleen istumaan.

”Mutta miksi ruhtinatar halua päästä keskellä piiritystä olevaan kaupunkiin?” Anna kysyi.

Emily epäröi vastata, mutta päätti olla suora.

”Tulin etsimään miestäni, ruhtinas Netronovaa. Jos tietomme ovat oikeassa, niin hän on täällä”, Emily vastasi.

”Anteeksi, en muista kaupungista Netronova nimistä ruhtinasta”, Anna sanoi.

”Hän ei olekaan kaupungista, vaan hän johtaa armeijaa, jonka hallussa kaupunki on”, Emily sanoi.

”Oletko kuolleiden armeijan johtajan rouva?” Anna kysyi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Jos Emily kumppaneineen olivat miettineet, miten paikalliset suhtautuivat Netronovalan armeijaan, niin Annan reaktio antoi siihen yhdenlaisen vastauksen.

”Pyydän anteeksi, se oli töykeää”, Anna sanoi.

”Saat anteeksi. Onhan meidän saapumisemme varmasti varsin yllättävää. Ja se, että olemme osa valloittajia”, Emily sanoi.

Keskustelun jatkaminen muuttui vaikeaksi kaikille. Senet oli se, joka pääsi ensimmäisenä eteenpäin.

”Toivottavasti Netronovalan armeija ei ole aiheuttanut sinulle menetyksiä”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”Ei mitään henkilökohtaista menetystä”, Anna sanoi.

Anna oli hetken hiljaa.

”Mutta tuskin voin kertoa teistä isäntäväelle. Heidän poikansa kuoli, kun kuolleiden armeija hyökkäsi kaupunkiin. Ja sitten hänet herätettiin takaisin taistelemaan”, Anna sanoi.

Emilyn oli vaikea kuvitella edes sitä, miltä asia mahtoi tuntua Annasta. Puhumattakaan, miltä tämän isäntäväestä mahtoi tuntua. Oli eri asia, jos läheinen olisi ollut kuolleestamanattuna jossakin kaukana. Nyt tuttu mies, tai oma poika, vaelsi kuolleena saman kaupungin kaduilla.

”Tiedätkö, onko hän vieläkin taistelemassa?” Senet kysyi.

Anna kohautti olkiaan.

”En osaa sanoa”, Anna vastasi.

”Voimme koittaa etsiä hänet, jos haluat”, Senet sanoi.

Anna pudisti päätään.

”En halua”, Anna sanoi.

He istuivat hetken hiljaisuuden vallitessa.

”En tiedä kuinka pahoillani olen hänen kuolemastaa, sillä hän ei kohdellut minua mitenkään hyvin. Tai muitakaan palvelijoita. Vaikka se hieman pahalta tuntuukin sanoa, niin toisinaan minusta tuntuu, että hän sai ansionsa mukaan. En silti välittäisi kohdata häntä kadulla, vaikka hän tuskin on entisensä”, Anna sanoi.
 

Taistelun repimä kaupunki XIV

Betula nana, osa 458

Anna katseli käsiään Senetin käsissä ja sitten hymyili tälle kevyesti. Sitten hän katsoi Emilyä, Narshaa ja Sarnelia.

”Voisitteko kertoa, mitä tai ketä te oikein olette?” Anna kysyi.

Senet nyökkäsi.

”Se olisi varmasti hyvä paikka aloittaa. Tai sieltä meidän olisi pitänyt heti aloittaa”, Senet vastasi.

Senet käänsi katseensa Emilyyn, Narshaan ja Sarneliin. Nämä eivät olleet varmoja mistä aloittaisivat.

”Ette selvästi ole täältä kotoisin. Olette pukeutuneet niin erikoisesti ja näytätte hieman erilaisilta kuin paikalliset. Ja te kaksi tietysti näytätte joltain muulta kuin ihmisiltä”, Anna sanoi.

Narsha ja Sarnel nyökkäsivät. Narsha vilkaisi Sarnelia, joka ei näyttänyt olevan innokas aloittamaan.

”Ehkä helpointa on aloittaa minusta”, Narsha sanoi.

Narsha teki nopean vilkaisun myös Emilyn suuntaan, joka nyökkäsi hyväksyvästi.

”Olet siis ihan oikeassa. Me kaksi emme ole ihmisiä”, Narsha sanoi.

Narsha piti pienen tauon miettiessään, mitä sanoisi.

”Ehkä lyhyt tiivistys nyt tähän hetkeen riittää. Minä siis olen Narsha Sabenon ja olen karshaani, kuten minusta näkeekin. Ainakin, jos on kuullut karshaaneista ja miltä näytämme. Äkkiseltään hurjasta ulkonäystöni huolimatta minua ei tarvitse pelätä. Kotoisin olen karshaanien valtakunnasta Suuren keisarikunnan koillispuolelta”, Narsha sanoi.

Narshan vielä puhuessa Senet kääntyi Annan luota ja istui Narshan viereen lattialle ja silitti tämän käsivartta.

Anna nyökkäsi Narshan esittelylle ja käänsi katseensa Sarneliin.

”Minä puolestani olen Sarnel ja olen demoni, kuten minustakin varmasti näkee, mutta minua ei tarvitse pelätä sen enempää kuin Narshaakaan. Tai ei ainakaan kovin paljoa enempää. Ja kaikki muu minussa on ehkä hankalasti selitettävää”, Sarnel sanoi.

”Hieman epämääräistä, mutta hauska tutustua teihin kumpaankin. Paremmalla ajalla kuulen mielelläni lisää teistä ja mistä tulette”, Anna sanoi.

Narsha nyökkäsi ja Sarnel tyyty vain jakamaan nopean katseen Annan kanssa.

”Minä taidan olla seuraavana vuorossa”, Emily sanoi.

Huomio kääntyi nyt Emilyyn, joka mietti pienen hetken omaa esittelyään. Lopulta hän päätyi siihen, että kertoisi kiertelemättä kuka oli.

”Olen ruhtinatar Emily Netronova. Nyt saavuimme tänne etelästä Aegyzasta, mutta kotoisin olen Suuren keisarikunnan itälaidalta”, Emily sanoi.

Anna nyökkäsi.

”Arvasin asemanne siis oikein, rouva”, Anna sanoi.

Anna nousi ylös ja niiasi Emilylle.

”Ei sinun tarvitse”, Emily sanoi.

”Sanoisin, että minun täytyy. Ja että teidän täytyy sallia minun”, Anna sanoi.

”Rouva on yrittänyt saada minutkin lopettamaan hänen teitittelynsä”, Senet sanoi.

”Olet siis hänen palvelijansa?” Anna kysyi.

”Hän oli, mutta vapautin hänet palveluksesta, kun lähdimme tänne”, Emily sanoi.

”Mutta minä päätin jatkaa rouvan palveluksessaan nimenomaan siksi, koska lähdin hänen mukaansa”, Senet sanoi.

Taistelun repimä kaupunki XIII

Betula nana, osa 457

Annalla meni teki ymmärtää kuulemansa.

”Saavuitteko tänään kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Saavuimme. Vähän ennen kuin me törmäsimme toisiimme”, Senet vastasi.

”Miten pääsitte kaupunkiin?” Anna kysyi.

”Lensimme”, Senet vastasi.

”Lensitte?” Anna kysyi.

”Niin, tulimme vuorten vierellä Sarnelin lentävällä matolla”, Senet vastasi.

”Lensitte lentävällä matolla vuorten yli?” Anna kysyi.

”No emme varsinaisesti yli, vaan tulimme etelästä ja koukkasimme vuorten alareinteiden kautta kaupunkiin. Sarnel voi näyttää maton ulkona ja voit kokeilla sillä lentämistä”, Senet vastasi.

Anna nousi seisomaan ja astui Senetin eteen.

”Pilkkaatko minua?” Anna kysyi.

Nyt puolestaan Senet katsoi Annaa ihmetellen.

”Miksi tekisin niin?” Senet kysyi.

”Koska kaikki, mitä juuri kerroit, kuulostaa aivan sadulta. Eivät matot lennä eikä piiritettyyn kaupunkiin pääse ulkopuolelta”, Anna vastasi.

Senet tajusi virheensä ja katsoi Emilyä epätoivoisena.

”Hän puhuu totta, vaikka sitä on ehkä vaikea uskoa”, Emily sanoi.

”Ja jos se auttaa, niin minä voin kyllä näyttää, miten lentävä matto toimii. Mutta se on parempi tehdä jossakin piilossa. Emme halua, että kaikki saavat tietää asiasta. Se voisi herättää turhaa huomiota”, Sarnel sanoi.

Anna katsoi kaikkia kolmea eikä näyttänyt tietävän, mitä olisi sanonut. Lopulta hän sanoi sen ääneen.

”En enää tiedä, mitä sanoa tai uskoa”, Anna sanoi.

Huoneeseen vajosi hiljaisuus. Emily yritti pohtia, mitä voisi sanoa tasoittaakseen Annan hämmennystä, mutta ei keksinyt mitään. Sen sijaan Senet rikkoi hiljaisuuden.

”Anteeksi. En tajunnut, että tässä kaikessa on aika paljon sulatettavaa. Minun olisi pitänyt olla varovaisempi. En vain aina muista olla”, Senet sanoi.

Anna pudisteli päätään.

”Ei sinun tarvitse pyydellä anteeksi, jos kerran puhutte totta. Toden puhuminen on ainoa asia, mitä kaipaan kaiken tämän keskellä”, Anna sanoi.

Senet astui Annan eteen ja otti tätä käsistä kiinni.

”Mutta pyydän ja toivon, että voit antaa anteeksi. Ja että voin auttaa sinua jotenkin. Olemme olleet sinulle jo liiaksikin vaivaksi. Pyrimme myös niin totuuteen kuin suinkin pystymme”, Senet sanoi.