Jälleennäkeminen taistelun varjossa VI

Betula nana, osa 476

”Rouva, tulemmeko mekin vai palaammeko asunnollemme?” Reeta kysyi.

Emily oli jo melkein unohtanut Annan ja Reetan, jotka sitkeästi odottivat muun seurueen luona.

”Tulkaa vain, jos haluatte. Teilläkin on varmaan jo nälkä”, Emily vastasi.

Anna ja Reeta nyökkäsivät ja lähtivät muun seurueen mukana kulkemaan linnan portin läpi. Suomas tutki kaksikkoa tarkkaan katseellaan.

”Olette ehtineet tapaamaan paikallisia?” Solkar kysyi.

”Törmäsimme Annaan sattumalta ja Reeta on hänen huonetoverinsa. He tarjosivat meille syömistä ja opastivat tänne keskuslinnalle”, Emily vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Tarvitsen myös paikallista valuttaa, jotta voin maksaa heidän vieraanvaraisuutensa takaisin”, Emily sanoi.

”Tietenkin, rouva. Kerrot vain summan, niin hankin riittävän määrän ja vähän yli”, Solkar sanoi.

”Voitte kysyä suoraan Annalta kuinka paljon he käyttivät rahaa torilla”, Emily sanoi.

”Hyvä on, rouva”, Solkar sanoi.

Kapteeni Suomas johdatti heidät linnan juhlasaliin ja Suomaksen pyynnöstä sinne katettiin runsas lounas. Anna, Reeta ja Senet olivat silminnähden epämukavia, kun joutuivat muiden palveltaviksi.

”Toivottavasti rajalliset nämä tarjottavat kelpaavat teille. Olemme kuitenkin olleet jo hyvän aikaa piirityksen keskellä”, Solkar sanoi.

”Tämä on aivan riittävää”, Emily sanoi.

”Tämä on oikein runsas tarjottava. Isäntäperheessä ei syöty näin hyvää lounasta edes ennen piiritystä”, Reeta sanoi.

Suomas käänsi katseensa Annaan ja Reetaan, joihin hän ei ollut siihen saakka kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota.

”Ymmärsin, että olette paikallisia”, Solkar sanoi.

”Kyllä, olemme palvelijoita yläkaupunkilaisissa taloissa”, Reeta sanoi.

”Toivottavasti läsnäolomme kaupungissa ei ole häirinnyt elämäänne liiaksi”, Solkar sanoi.

”Ehkä meidän elämäämme se ei ole vaikuttanut kovinkaan paljoa. Elämämme liikkui rajatulla alueella ennen piiritystäkin. Se ei ole muuttunut mihinkään. Ainoa, mikä on muuttunut, on, ettei isäntäperhe käy matkoilla”, Reeta sanoi.

”Emmekä pääsisi käymään perheidemme luona, jos sattuisimme saamaan vapaata”, Anna sanoi.

Reeta nyökkäsi.

”Toivokaamme, ettei piiritys jatku pitkään, jotta pääsette taas tapaamaan perheitänne”, Solkar sanoi.

”Ne hetket olisivat joka tapauksessa harvassa, joten ei siitä puolesta teidän ei kannata murehtia meidän puolestamme”, Reeta sanoi.

”Etenkään, jos isäntäväki saa kuulla, että olemme tulleet tänne”, Anna sanoi.

Emily vilkaisi Senetiin, joka näytti säikähtävän ajatusta.

”Jos tästä, tai muuten meidän seurassamme liikkumisesta, aiheutuu teille ongelmia, niin voitte aina luottaa apuumme”, Emily sanoi.

Anna nyökkäsi kiitollisena.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa V

Betula nana, osa 475

Portin vartioinnista vastannut komentajakaan ei tunnistanut Emilyä. Niin suuri joukko Netronovalan armeijan sotilaista oli kuolleestamanattu pohjoisen retken aikana, että tunnistajaa oli vaikea löytää. Useita lähettejä lähetettiin itsemään upseeria, joka olisi tullut armeijan mukana Aegyzasta saakka ja tuntisi Emilyn ja hänen seurueensa.

Lopulta paikalle saapui kapteeni Solkar Suomas, jonka oli vaikea uskoa silmiään. Suomas tervehti Emily hieman epäröiden.

”Kyllä te todella olette rouva Netronova”, Solkar sanoi.

”Epäilitkö sitä?” Emily kysyi.

”Jos olen rehellinen, niin epäilin lähetin erehtyneen pahan kerran, mutta hän oli niin varma asiasta, että minun oli pakko lähteä tarkistamaan”, Solkar vastasi.

”Noh, tässä minä todella olen”, Emily sanoi.

Suomas käänsi katseensa Emilyn muuhun seurueeseen.

”Etkä ole saapunut yksin”, Solkar sanoi.

”Tuskin olisin päässyt tänne saakka yksin”, Emily sanoi.

Suomas epäröi sanoa mitään, joten hän meni suoraan seuraavaan asiaan.

”Rouva, jos saan kysyä näin suoraan, mitä teette täällä?” Solkar kysyi.

”Tulin etsimään Mihailia”, Emily vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Aivan, tietenkin”, Solkar sanoi.

Suomas vilkaisi ympärilleen ja havahtuessaan valmiudessa olevat vartijat, hän komensi nämä pois yhdellä kädenliikkeellä.

”Tulkaa sisään, rouva. Olette matkanneet pitkän matkan”, Solkar sanoi.

”Emme varsinaisesti ole väsyneitä, mutta ruokaa voisimme kaivata”, Emily sanoi.

”Tietenkin, järjestän mitä vain voin”, Solkar sanoi.

Suomas kääntyi jo lähteäkseen johdattamaan heitä sisälle linnaan, mutta Emily ei seurannutkaan häntä.

”Ennen kuin menemme mihinkään, haluan tietää missä Mihail on”, Emily sanoi.

”Ruhtinas Netronova lähti tarkastamaan joukkoja yläkaupungin portille. Hänen pitäisi palata sieltä pian”, Solkar sanoi.

”Haluan nähdä hänet mahdollisimman pian”, Emily sanoi.

”Jos hankin teille ensin ruokaa. Ja jos syömisen jälkeen hän ei ole ilmaantunut, niin lähden kanssanne etsimään häntä”, Solkar sanoi.

”Hyvä on. Mutta aion muistaa tuon lupauksen”, Emily sanoi.

”Tietenkin, rouva”, Solkar sanoi.

Suomas ojensi kätensä kohti Emilyä.

”Menemmekö sitten?” Solkar kysyi.

Emily vastasi tarttumalla Suomaksen käteen.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa IV

Betula nana, osa 474

Keskuslinnan portilla olevat vartijat katsoivat heitä epäluuloisesti. Emily toisti kysymyksen.

”Missä ruhtinas Netronova on?” Emily kysyi.

Vartija vastasi kysymykseen ensin vain epäluuloisella katseella, mutta Emilyn ja hänen seurueensa katseiden vaatiessa vastausta, hän lopulta myöntyi siihen.

”Pahoittelen rouva, en voi kertoa sitä teille”, vartija vastasi.

”Miksi ette voi kertoa?” Emily kysyi.

”Ensinnäkkään en tiedä täsmälleen, missä ruhtinas on. Ja vaikka tietäisin, niin en kertoisi sitä kenelle tahansa, joka ilmestyy portin eteen”, vartija vastasi.

”Olen Emily Netronova, ruhtinas Netronovan puoliso. Jos jollekin voit kertoa, missä hän on, niin minulle”, Emily sanoi.

Nimellä ei ollut vaikutusta vartijaan. Emily arvasi, että tämä oli kuolleestamanattu vasta pohjoisessa, joten tällä ei ollut mitään tietoa hänestä.

”Pahoittelen rouva, mutta en tunne teitä”, vartija sanoi.

”Jos et aio kertoa, missä ruhtinas on, niin menen itse etsimään häntä”, Emily sanoi.

Emily astui vartijan ohitse, mutta varija tarttui häntä käsivarresta kiinni.

”Pahoittelen, mutta en voi sallia sitä”, vartija sanoi.

Vartija veti portista sisään pyrkivää Emilyä takaisin ulospäin. Ennen kuin tämä ehti asiassa onnistua, oli Emilyn puunkirous puristynyt vartijan käden ympärille ja muodostanut suojaavan tiheikön Emilyn ja vartijan väliin.

Sarnel tuli rauhoittamaan tilannetta ja myös lähellä olevat muut vartijat havahtuivat tapahtuneeseen.

”Ehkä voimme kaikki rauhoittua ennen kuin tapahtuu mitään vakavampaa”, Sarnel sanoi.

”Hän tarttui minuun ilman lupaa”, Emily sanoi.

”Rouva lähti kulkemaan portista, vaikka en antanut siihen lupaa”, vartija sanoi.

Emily kääntyi kohti vartijaa ja puunkirous kurottautui pikkuhiljaa yhä vahvemmin kohti vartijaa.

”Sinulla ei ole mitään oikeutta estää minun kulkemistani mihinkään”, Emily sanoi.

Sarnel astui aivan kiinni Emilyyn.

”Rouva, hän tottelee vain saamiaan käskyjä. Anna hänen mennä”, Sarnel sanoi.

Puunkirous kiristi otettaan vartijasta vielä pienen hetken saaden tämän parahtamaan kivusta. Sitten Emily päästi tämän irti ja veti puunkiroustaan takaisin itseensä. Hän ei kuitenkaan vetänyt puunkirousta kokonaan takaisin sisäänsä.

”Hakekaa komentajanne. Selvitän tämän hänen kanssaan”, Emily sanoi.

Vartija, jonka Emily oli juuri päästänyt irti, vain nyökkäsi ja syöksyi portista läpi etsimään komentajaansa.

Emily katseli ympärilleen. Liikenne portin läpi oli pysäytetty. Muut vartijat, joita portilla oli, olivat asettuneet portin ja Emilyn väliin. Kaikilla oli aseet valmiudessa. Samalla hän huomasi, että Narsha ja Senet seisoivat hänen ja vartijoiden välissä. Nämä yrittivät parhaansa mukaan rauhoittaa tilannetta ennen sen suurempaa kärjistymistä. Emily näki myös Annan ja Reetan pelokkaat ilmeet, mikä sai hänet katumaan vartijalle kiivastumistaan. Ja etenkin sitä, ettei saanut tunnekuohussaan hallittua puunkiroustaan.

Jälleennäkeminen taistelun varjossa III

Betula nana, osa 473

Keskuslinna tuli näkyviin talojen välistä. Äkkiä valtava linnoitus täytti heidän koko näkykenttänsä ylhäältä alas.

Emilyn askeleet hidastuivat hänen yrittäessään saada linnasta otetta. Lopulta hän pysähtyi ja Reeta astui hänen vierelleen.

”Se on aina yhtä suuri”, Reeta sanoi.

Emily käänsi katseensa Reetaan ja nyökkäsi.

”Jatketaanko?” Reeta kysyi.

Emily nyökkäsi.

”Toivottavasti Mihail on täällä”, Emily sanoi.

”Mihinpä hän olisi lähtenytkään”, Sarnel sanoi.

”Ei varmaan minnekään, mutta kun en ole nähnyt häntä pitkään aikaan, niin alan epäillä, että näenkö häntä vieläkään jonkun sattuman oikun vuoksi”, Emily sanoi.

Sarnel yskäisi.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Sattumasta ei pidä puhua kevyesti”, Sarnel sanoi.

Emily oli kysymässä tarkentavaa kysymystä, kun hän havahtui Reetan liikkeeseen.

”Keskuslinnan pääportti on tuolla suunnaassa”, Reeta sanoi.

Emily seurasi Reetaa, joka nyt johdatti heitä. Tarkentava kysymys jäi, kun Emily kiirehti Reetan vierelle.

”Mitä sanomme vartioille?” Reeta kysyi.

”Minä sanon, kuka olen. Sen pitäisi riittää”, Emily vastasi.

Emily ei ollut siitä täysin varma. Myös Reeta aavisti epäröinnin, mutta ei sanonut mitään.

”Varmasti sinut tunnistetaan”, Reeta sanoi.

”Katsotaan nyt, kunhan pääsemme portille”, Emily sanoi.

Linnan pääportti lähestyi uhkaavasti ja Emily ei enää ollutkaan varma oliko pohjoiseen saapuminen ollutkaan niin hyvä idea. Hänen teki mieli kääntyä takaisin ja pyytää Sarnelia lennättämään hänen takaisin Netronovalaan. Siellä hän voisi odottaa, että Mihail ehtisi takaisin etelään.

Emily tunsi käden olkapäällään. Sarnel kumartui takaa kuiskaamaan hänen korvaansa.

”Hän on varmasti iloinen, kun näkee sinut täällä”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi ja purisi Sarnelin kättä hellästi.

”Kiitos”, Emily sanoi.

Emily jatkoi kohti pääporttia taas itsevarmoin askelin.