Jälleennäkeminen taistelun varjossa VI

Betula nana, osa 476

”Rouva, tulemmeko mekin vai palaammeko asunnollemme?” Reeta kysyi.

Emily oli jo melkein unohtanut Annan ja Reetan, jotka sitkeästi odottivat muun seurueen luona.

”Tulkaa vain, jos haluatte. Teilläkin on varmaan jo nälkä”, Emily vastasi.

Anna ja Reeta nyökkäsivät ja lähtivät muun seurueen mukana kulkemaan linnan portin läpi. Suomas tutki kaksikkoa tarkkaan katseellaan.

”Olette ehtineet tapaamaan paikallisia?” Solkar kysyi.

”Törmäsimme Annaan sattumalta ja Reeta on hänen huonetoverinsa. He tarjosivat meille syömistä ja opastivat tänne keskuslinnalle”, Emily vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Tarvitsen myös paikallista valuttaa, jotta voin maksaa heidän vieraanvaraisuutensa takaisin”, Emily sanoi.

”Tietenkin, rouva. Kerrot vain summan, niin hankin riittävän määrän ja vähän yli”, Solkar sanoi.

”Voitte kysyä suoraan Annalta kuinka paljon he käyttivät rahaa torilla”, Emily sanoi.

”Hyvä on, rouva”, Solkar sanoi.

Kapteeni Suomas johdatti heidät linnan juhlasaliin ja Suomaksen pyynnöstä sinne katettiin runsas lounas. Anna, Reeta ja Senet olivat silminnähden epämukavia, kun joutuivat muiden palveltaviksi.

”Toivottavasti rajalliset nämä tarjottavat kelpaavat teille. Olemme kuitenkin olleet jo hyvän aikaa piirityksen keskellä”, Solkar sanoi.

”Tämä on aivan riittävää”, Emily sanoi.

”Tämä on oikein runsas tarjottava. Isäntäperheessä ei syöty näin hyvää lounasta edes ennen piiritystä”, Reeta sanoi.

Suomas käänsi katseensa Annaan ja Reetaan, joihin hän ei ollut siihen saakka kiinnittänyt kovinkaan paljoa huomiota.

”Ymmärsin, että olette paikallisia”, Solkar sanoi.

”Kyllä, olemme palvelijoita yläkaupunkilaisissa taloissa”, Reeta sanoi.

”Toivottavasti läsnäolomme kaupungissa ei ole häirinnyt elämäänne liiaksi”, Solkar sanoi.

”Ehkä meidän elämäämme se ei ole vaikuttanut kovinkaan paljoa. Elämämme liikkui rajatulla alueella ennen piiritystäkin. Se ei ole muuttunut mihinkään. Ainoa, mikä on muuttunut, on, ettei isäntäperhe käy matkoilla”, Reeta sanoi.

”Emmekä pääsisi käymään perheidemme luona, jos sattuisimme saamaan vapaata”, Anna sanoi.

Reeta nyökkäsi.

”Toivokaamme, ettei piiritys jatku pitkään, jotta pääsette taas tapaamaan perheitänne”, Solkar sanoi.

”Ne hetket olisivat joka tapauksessa harvassa, joten ei siitä puolesta teidän ei kannata murehtia meidän puolestamme”, Reeta sanoi.

”Etenkään, jos isäntäväki saa kuulla, että olemme tulleet tänne”, Anna sanoi.

Emily vilkaisi Senetiin, joka näytti säikähtävän ajatusta.

”Jos tästä, tai muuten meidän seurassamme liikkumisesta, aiheutuu teille ongelmia, niin voitte aina luottaa apuumme”, Emily sanoi.

Anna nyökkäsi kiitollisena.