Jälleennäkeminen taistelun varjossa V

Betula nana, osa 475

Portin vartioinnista vastannut komentajakaan ei tunnistanut Emilyä. Niin suuri joukko Netronovalan armeijan sotilaista oli kuolleestamanattu pohjoisen retken aikana, että tunnistajaa oli vaikea löytää. Useita lähettejä lähetettiin itsemään upseeria, joka olisi tullut armeijan mukana Aegyzasta saakka ja tuntisi Emilyn ja hänen seurueensa.

Lopulta paikalle saapui kapteeni Solkar Suomas, jonka oli vaikea uskoa silmiään. Suomas tervehti Emily hieman epäröiden.

”Kyllä te todella olette rouva Netronova”, Solkar sanoi.

”Epäilitkö sitä?” Emily kysyi.

”Jos olen rehellinen, niin epäilin lähetin erehtyneen pahan kerran, mutta hän oli niin varma asiasta, että minun oli pakko lähteä tarkistamaan”, Solkar vastasi.

”Noh, tässä minä todella olen”, Emily sanoi.

Suomas käänsi katseensa Emilyn muuhun seurueeseen.

”Etkä ole saapunut yksin”, Solkar sanoi.

”Tuskin olisin päässyt tänne saakka yksin”, Emily sanoi.

Suomas epäröi sanoa mitään, joten hän meni suoraan seuraavaan asiaan.

”Rouva, jos saan kysyä näin suoraan, mitä teette täällä?” Solkar kysyi.

”Tulin etsimään Mihailia”, Emily vastasi.

Suomas nyökkäsi.

”Aivan, tietenkin”, Solkar sanoi.

Suomas vilkaisi ympärilleen ja havahtuessaan valmiudessa olevat vartijat, hän komensi nämä pois yhdellä kädenliikkeellä.

”Tulkaa sisään, rouva. Olette matkanneet pitkän matkan”, Solkar sanoi.

”Emme varsinaisesti ole väsyneitä, mutta ruokaa voisimme kaivata”, Emily sanoi.

”Tietenkin, järjestän mitä vain voin”, Solkar sanoi.

Suomas kääntyi jo lähteäkseen johdattamaan heitä sisälle linnaan, mutta Emily ei seurannutkaan häntä.

”Ennen kuin menemme mihinkään, haluan tietää missä Mihail on”, Emily sanoi.

”Ruhtinas Netronova lähti tarkastamaan joukkoja yläkaupungin portille. Hänen pitäisi palata sieltä pian”, Solkar sanoi.

”Haluan nähdä hänet mahdollisimman pian”, Emily sanoi.

”Jos hankin teille ensin ruokaa. Ja jos syömisen jälkeen hän ei ole ilmaantunut, niin lähden kanssanne etsimään häntä”, Solkar sanoi.

”Hyvä on. Mutta aion muistaa tuon lupauksen”, Emily sanoi.

”Tietenkin, rouva”, Solkar sanoi.

Suomas ojensi kätensä kohti Emilyä.

”Menemmekö sitten?” Solkar kysyi.

Emily vastasi tarttumalla Suomaksen käteen.