Jälleennäkeminen taistelun varjossa III

Betula nana, osa 473

Keskuslinna tuli näkyviin talojen välistä. Äkkiä valtava linnoitus täytti heidän koko näkykenttänsä ylhäältä alas.

Emilyn askeleet hidastuivat hänen yrittäessään saada linnasta otetta. Lopulta hän pysähtyi ja Reeta astui hänen vierelleen.

”Se on aina yhtä suuri”, Reeta sanoi.

Emily käänsi katseensa Reetaan ja nyökkäsi.

”Jatketaanko?” Reeta kysyi.

Emily nyökkäsi.

”Toivottavasti Mihail on täällä”, Emily sanoi.

”Mihinpä hän olisi lähtenytkään”, Sarnel sanoi.

”Ei varmaan minnekään, mutta kun en ole nähnyt häntä pitkään aikaan, niin alan epäillä, että näenkö häntä vieläkään jonkun sattuman oikun vuoksi”, Emily sanoi.

Sarnel yskäisi.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Sattumasta ei pidä puhua kevyesti”, Sarnel sanoi.

Emily oli kysymässä tarkentavaa kysymystä, kun hän havahtui Reetan liikkeeseen.

”Keskuslinnan pääportti on tuolla suunnaassa”, Reeta sanoi.

Emily seurasi Reetaa, joka nyt johdatti heitä. Tarkentava kysymys jäi, kun Emily kiirehti Reetan vierelle.

”Mitä sanomme vartioille?” Reeta kysyi.

”Minä sanon, kuka olen. Sen pitäisi riittää”, Emily vastasi.

Emily ei ollut siitä täysin varma. Myös Reeta aavisti epäröinnin, mutta ei sanonut mitään.

”Varmasti sinut tunnistetaan”, Reeta sanoi.

”Katsotaan nyt, kunhan pääsemme portille”, Emily sanoi.

Linnan pääportti lähestyi uhkaavasti ja Emily ei enää ollutkaan varma oliko pohjoiseen saapuminen ollutkaan niin hyvä idea. Hänen teki mieli kääntyä takaisin ja pyytää Sarnelia lennättämään hänen takaisin Netronovalaan. Siellä hän voisi odottaa, että Mihail ehtisi takaisin etelään.

Emily tunsi käden olkapäällään. Sarnel kumartui takaa kuiskaamaan hänen korvaansa.

”Hän on varmasti iloinen, kun näkee sinut täällä”, Sarnel sanoi.

Emily nyökkäsi ja purisi Sarnelin kättä hellästi.

”Kiitos”, Emily sanoi.

Emily jatkoi kohti pääporttia taas itsevarmoin askelin.