Jälleennäkeminen taistelun varjossa II

Betula nana, osa 472

Kun he alkoivat lähestymään keskuslinnaa, kaduilla ja kujilla alkoi pikkuhiljaa näkyä myös Netronovalan armeijan sotilaita. Suurin osa näytti olevan uusia kuolleestamanattuja, joten nämä eivät kiinnittäneet heihin juuri mitään huomiota. Osa näytti kääntävän katseensa Emilyä kohti, mutta pudisti sitten päätään epäuskoisena. Kukaan ei tullut sanomaan heille mitään tai pysäyttänyt heitä.

Emily kulki edellä välillä kääntyen varmistamaan suunnan Reetalta. Hänen takanaan kävelivät Reeta ja Sarnel. Heidän jälkeensä tulivat Senet ja Anna ja viimeisenä kulki Narsha.

Reeta vilkaisi sotilaita, joiden ohitse he olivat viimeisimpänä kulkeneet.

”Paljon sotilaita”, Reeta sanoi.

”Pelkästään tämän kokoisen kaupungin hallussa pitäminen vaatii ison armeijan. Puhumattakaan itse taisteluista”, Sarnel sanoi.

”Kaupungissa ei tainnut olla kovinkaan suurta joukkoa sotilaita puolustamassa. En ainakaan ollut hetkeen nähnyt täällä paljoakaan sotilaita”, Reeta sanoi.

”Ehkä osa joukoista on lähetetty pohjoiseen taistelemaan Imperiumin armeijoita vastaan. Ja toistaalta kaupunki on täällä vuoren suojissa kohtuullisen kaukana rajoista. Ei täällä pitäisi olla tarvetta sotilaille muuten kuin pitämään yllä järjestystä”, Sarnel sanoi.

”Paitsi sitten te tulitte”, Reeta sanoi.

”Paitsi sitten me tulimme”, Sarnel sanoi.

Reeta vilkaisi taas vastaan tulevia sotilaita, mutta kääntyi pois katsomasta näitä liian pitkään. Hän ei halunnut kiinnittää huomiota tuijottamalla liian pitkään.

”Oletko koskaan miettinyt, että tänne tuleminen oli virhe?” Reeta kysyi.

”Tarkoitatko Netronovalan armeijan tänne saapumista vai sitä että me Emilyn johdolla saavuimme tänne?” Sarnel kysyi.

Reeta mietti lyhyen hetken.

”Ehkä molempia”, Reeta vastasi.

”Muistelisin, että olin lähtökohtaisesti sitä mieltä, ettei Aegyzasta kannata lähettää armeijaa pohjoiseen. Jos Suuri keisarikunta ei olisi tyytynyt rauhaan ilman sitä, niin aavikko olisi toiminut suojana hyökkäykseltä ja vähintään hidastanut Suuren keisarikunnan armeijan saapumista”, Sarnel sanoi.

”Siinä olisi moni selvinnyt paljon vähemmällä”, Reeta sanoi.

”Toki sitten, jos Suuri keisarikunta olisi toteuttanut uhkauksensa ja hyäkännyt Aegyzaan, niin taistelut olisivat siellä. Luulen, että Mihail halusi välttää sen viimeiseen saakka”, Sarnel sanoi.

Reeta nyökkäsi ja käänsi katseensa Sarneliin.

”Entä tämä Emilyn johdolla tänne saapuminen?” Reeta kysyi.

Sarnel naurahti.

”Minä olisin jäänyt Netronovalaan, kuten Mihail oli meitä pyytänyt tekemään”, Sarnel vastasi.

”Mutta seurasit rouvaa”, Reeta sanoi.

”Seurasin rouvaa. Kuten olen seurannut hänen miestäänkin jo pitkään. Heissä on paljon samaa. He inspiroivat ympärillään olevia ihmisiä, vaikka eivät ehkä sitä itse tiedosta tekevänsä”, Sarnel sanoi.

Reeta nyökkäsi. Hän aavisteli, että kohtaaminen Emilyn ja tämän seurueen kanssa saattoi olla käänteentekevämpi asia kuin mitä hän oli osannut odottaa.