Jälleennäkeminen taistelun varjossa

Betula nana, osa 471

Ajoittaiset karjaisut kaikuivat kaupungin kattojen yllä. Ne tuntuivat tulevan yhä lähempää sitä mukaa, kun he jatkoivat matkaansa kohti keskuslinnaa.

Reeta vilkuili Emilyyn päin lähes jatkuvasti. Emilyn sietokyky oli lyhentynyt ja hän ei jaksanut pitkään odottaa, että vilkuilu loppuisi.

”Mitä?” Emily kysyi.

”Olemmeko oikeasti menossa sen hirviön luokse?” Reeta kysyi.

”Siltä näyttää”, Emily vastasi.

Emily ei ollut varma, miksi hänen olonsa oli kiristynyt niin paljon heti, kun he olivat kuulleet kuolleestamanatun lohikäärmeen äänen. Ehkä syynä oli vain näky siitä kuinka lohikäärme oli kantanut Mihailin pois. Ja ennen sitä aiheuttanut tälle pakkomielteen kuolleestamanaukseensa.

”En tiedä onko pahempaa kohdata kuolleestamanattu lohikäärme vai se, joka sen lohikäärmeen on kuolleestamanannut”, Emily sanoi.

”Kuka sellaisen on pystynyt kuolleestamanaamaan?” Reeta kysyi.

”Mieheni ruhtinas Mihalin Netronova, jota olemme menossa etsimään”, Emily vastasi.

Vastaus sai Reeta pysähtymään paikoilleen. Tämä sai jatkettua matkaansa vasta, kun Sarnel törmäsi hänen selkäänsä.

Sarnelille anteeksi pyydellen Reeta kiri Emilyn kiinni.

”Miehesi pystyy kuolleestamanaukseen?” Reeta kysyi.

Emily nyökkäsi.

”En oikein edes tiedä, mitä se on, mutta hyvältä se ei kuulosta”, Reeta sanoi.

Emily ei sanonut mitään.

”Jos niin voi sanoa teille”, Reeta sanoi.

”Voi niin sanoa. Enkä tiedä itsekään, että onko se hyvä asia. Aina se ei tunnu kovinkaan hyvältä”, Emily sanoi.

Reeta katsoi Emilyä pitkään ja käänsi sitten katseensa kulkusuuntaan. Jokin tässä hetkessä oli muuttunut siinä, miten Reeta näkin Emilyn.

”Olette vahva, rouva”, Reeta sanoi.

Emily hymähti.

”Älä ala kutsumaan minua rouvaksi. En ole saanut Senetiäkään lopettamaan sitä”, Emily sanoi.

”Mutta olette ansainneet sen”, Reeta sanoi.

Emily vilkais Reetaa, joka hymyili. Reetan asenne häntä kohden näytti muuttuneen täysin.

”Kunnioitat minua siksi, että olen joutunut kärsimään mieheni vuoksi?” Emily kysyi.

”En, vaan siksi, että tuet ja rakasta häntä siitäkin huolimatta, että hän ei ole täydellinen. Ja uskallat sanoa, että hän ei ole täydellinen”, Reeta vastasi.

Emily vilkaisi uudelleen Reetaan eikä hän oikein osannut reagoida tämän yhtäkkiseen muutokseen. Vasta Reeta oli ollut vastahankainen osoittamaan hänelle minkäälaista kunnioitusta ja nyt tämä omasta aloitteestaan kutsuikin häntä rouvaksi.

”Mitä tuohon sitten sanoisi”, Emily sanoi.

”Ei rouvan tarvitse sanoa mitään”, Reeta sanoi.

Reeta olisi halunnut vielä lisätä, että halusi seurata Emilyä mihin ikinä tämä olikaan menossa. Mutta sitä hän ei uskaltanut sanoa ääneen. Ei ainakaan vielä.