Uudenvuodenlupaus

En muista aiemmin tehneeni uudenvuodenlupauksia, mutta nyt päätin sellaisen tehdä. Vuotta on myös ehtinyt jo kulua hetkisen aikaa, mutta ajattelin silti lupauksestani kirjoittaa bloggauksen. Jos se saa paremmin pysymään annetussa lupauksessa.

Joulukuun suosikeissa kirjoitin saaneeni joululahjaksi Nokia Steel HR -kellon, joka toimii myös aktiivisuusrannekkeena. Kellossa on mukana toiminto, joka mittaa askelia ja askelmäärän tavoitemääräksi oli oletuksena asetettu 10 000 askelta päivässä. Hetken mietittyäni päätin, että vuoden 2018 aikana tulen kävelemään tuon askelmäärän joka päivä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mahdoton määrä päivittäistä aktiivisuutta ja se tekee kuitenkin hyvää. Tavoitteen mukaisen kävelemisen aloitin itse asiassa jo viime vuoden puolella heti kellon otettuani käyttöön ja tänään onkin jo 15. päivä, jona 10 000 askeleen tavoite täyttyy.

Ainakin toistaiseksi aktiivisuuskello on auttanut lisäämään liikuntaa.

Pienenä varotoimena aion sallia itselleni sen, että puuttuvia askelia voi korvata seuraavina päivinä. Näin minun ei tarvitse pakottaa itseäni liikkeelle esimerkiksi sairastaessa. Kuitenkaan etukäteen askelia ei voi korvata. Näin voin estää sen, että jos satun syystä tai toisesta liikkumaan jonakin päivänä paljon, en voi sallia itselleni seuraavana päivänä laiskottelua.

Tällaisella uudenvuodenlupauksella olen lähtenyt vuotta 2018 kulkemaan. Ihan kirjaimellisesti.

Muumioitu lohikäärme II

Betula nana, osa 310

Mihail jäi yhdessä Nilsin kanssa seuraamaan valmisteluja, joita Nilsin seuraajat tekivät.

”Onko pohjoisesta ollut yhteydenottoja?” Mihail kysyi.

”Kyllä, normaalia säännöllistä yhteydenpitoa”, Nils vastasi.

Nils oli määrännyt pohjoiseen lähteneen armeijan mukana lähteneet seuraajansa pitämään säännöllisesti yhteyttä Netronovalaan, jotta siellä tiedettäisiin kaiken olevan kunnossa.

”Luulen, että oli viisasta määrätä yhteydenpito säännölliseksi. Jos pohjoisessa tapahtuu jotakin odottamatonta, meidän ei tarvitse odottaa siitä tietoa kulkeutuvaksi tänne saakka. Jos tietoa ylipäätään koskaan tänne asti kulkeutuisikaan”, Nils sanoi.

”Toivokaamme vain, ettei pohjoisessa tapahdu mitään”, Mihail sanoi.

”Parempihan se niin olisi” Nils sanoi.

Mihail tuijotti muumioitua lohikäärmettä hiljaisena.

”Jäikö sen mustaan kaapuun pukeutuneen miehen vierailu vaivaamaan mieltäsi?” Nils kysyi.

”Kai sitä vähempikin jää”, Mihail vastasi.

Mihail huokaisi.

”Voisitko viedä minut taikapelin luokse. Haluaisin olla yhteydessä Edkariin ja varmistaa, että siellä on kaikki kunnossa”, Mihail sanoi.

”Kyllä, herra ruhtinas. Haluaisin vain muistuttaa, että kenraali Netronova ei välttämättä ole pohjoisessa taikapeilin lähettyvillä, joten saatat joutua odottamaan häntä”, Nils sanoi.

”Jos hän ei ole lähellä saatavilla, niin sovin sitten huomiseksi ajan, jolloin hän voi raportoida”, Mihail sanoi.

”Ehkä myös kenraalin säännöllinen raportointi suoraan sinulle olisi paikallaan”, Nils sanoi.

”Ehkäpä niin. Puhun siitä Edkarin kanssa”, Mihail sanoi.

Nils lähti opastamaan Mihailia Netronovalan taikapeilin luokse. Valmistelujen valvojaksi hän jätti Sarah Konttalan.

Neljä suosikkia: joulukuu 2017

Vuosi on vaihtunut ja on aika katsoa vuoden 2017 viimeiset kuukauden suosikit eli vuorossa on suosikkiasiani joulukuulta. Ajattelin jatkaa edelliseltä kuulta myös neljän suosikin ulkopuolelle jääneiden asioiden listaamista ja ne löytyvät taas aivan tekstin lopusta. Sen pidemmittä selityksittä joulukuun suosikkini ovat: elokuva Star Wars: Episode VII – Last Jedi, kellon ja aktiivisuusrannekkeen yhdistelmä Nokia Steel HR, Malachi Ray Rempenin Itchy Feet -nettisarjakuva ja siitä tekemä korttipeli sekä Lego-säilytyslaatikko.

Star Wars: Episode VII – Last Jedi -elokuvajuliste.

Star Wars saaga sai joulukuussa taas kerran uuden osan, kun Star Wars: Episode VII – Last Jedi saapui elokuvateattereihin. Elokuva on Rian Johnsonin ohjaama ja studio on mitä ilmeisimmin ollut tyytyväinen hänen työhönsä, sillä jo ennen elokuvan ensi-iltaa julkistettiin tämän ohjaavan kolme Star Wars -universumiin sijoittuvaa elokuvaa lisää. Omasta mielestäni Last Jedi oli mainio elokuva ja selvästi parempi kuin edeltäjänsä Force Awakens. Last Jedi oli kuitenkin ehkä vähiten Star Wars kuin mikään aikaisemmista elokuvista. Elokuvassa nähdyt uudet olennot porgit ja vulptexit ansaitsevat myös oman mainintansa.

Nokia Steel HR -kello ranteessani.

Ehdin jo pidemmän aikaa pohtia sekä kellon että aktiivisuusrannekkeen hankkimista, kun sainkin tyttöystävältäni tänä jouluna joululahjaksi Nokian valmistaman Steel HR -kellon, jossa yhdistyvät tyylikkäästi kello ja aktiivisuusranneke. Ainakin toistaiseksi olen ollut laitteeseen erittäin tyytyväinen ja hieman se on jo innostanut liikkumaan enemmän, mikä varmaan oli lahjan antajalla toiveissa. Kellon näyttö toimii varsin hyvin sekä valossa että pimeässä, kirkasta auringonpaistetta en tosin ole päässyt vielä testaamaan. Laitteen akunkesto vaikuttaa myös varsin hyvältä ja lataaminen tapahtuu nopeasti.

Itchy Feet: The Travel Game.

Tutustuin Malachi Ray Rempenin sarjakuvaan Itchy Feetiin ensimmäisen kerran, kun tyttöystäväni Kickstarterissa tukema sarjakuvaan perustuva korttipeli saapui postissa. Lyhyttä ja näppärää korttipeliä kokeiltuani päätin tutkia, minkälainen sarjakuva pelin takana on ja yllätyin positiivisesti. Yksinkertaisen oloisesti piirretty sarjakuva on hauska ja opettavainen. Jos maailmanmatkaaminen ja kielten opiskelu kiinnostavat, niin sarjakuvaan kannattaa ehdottomasti tutustua. Sarjakuvaa voi lukea osoitteessa: http://www.itchyfeetcomic.com/.

Se on iso legopalikka!

Toisena joululahjana joulukuun suosikkien listalle pääsee Lego-säilytyslaatikko, jonka sain joululahjaksi vanhemmiltani. Miksi se on suosikeissani? Koska se on valtava legopalikka.

Tyttöystävälleni piirtämäni porg (siltä varalta, että jos joku lukija ei vielä tiedä miltä nämä suloiset otukset näyttävät).

Joulukuun neljän suosikin joukkoon eivät mahtuneet seuraavat asiat: lautapeli 7 Wonders Duel, akryylimaaleilla maalaaminen, Susannah Shawin kirja Stop Motion: Craft Skills for Model Animation (josta kirjoitin jo oman tekstin tänne blogiin) ja klassisen musiikin kuunteleminen.

Nyt luettavana: Stop Motion: Craft Skills for Model Animation

Lainasin kirjastosta jälleen luettavakseni tietokirjan animaatiosta. Tällä kertaa kirja ei kuitenkaan kerro animaation historiasta vaan on oppikirja animaation tekoon ja nimenomaan stop motion nukkeanimaation tekoon. Susannah Shawn kirjoittama Stop Motion: Craft Skills for Model Animation opastaa perusteista lähtien nukkeanimaation tekoon.

Kirja tosiaan lähtee melko lailla perusteista liikkeelle. Alussa se käsittelee laitteistoa, joita animaation teossa tarvitaan (ja joilta osin kirjan kyseinen toinen versio on jo hieman vanhentunut, kirjasta on ilmestynyt myös kolmas versio), ja yleisesti animaation perusperiaatteita ja -työtapoja. Itselleni tuo jälkimmäinen osio tuli hyvänä kertauksena, kun oma osaaminen animaatiosta on vielä opettelun puolella. Kerrotut asiat ovat kuitenkin jo sinällään tuttuja muualta.

Kirjan kansi.

Perusteista lähtevän alun jälkeen kirja keskittyy kertomaan nukkeanimaation eri työvaiheita lähtien nukkejen ja lavasteiden rakentamisesta sekä animaation kuvaamisesta. Itse aavistuksen yllätyin kuinka arvokkaita ja kestäviä nukkeanimaation nuket ovat, joiden rakentamista kirja esittelee varsin yksityiskohtaisesti. Toisaalta, kun alkaa laskea, montako kuvaa lyhyessäkin animaatiossa on, huomaa nopeasti, että nukkejen on pakko olla todella kestäviä, jotta nuo kaikki kuvat saadaan otettua.

Kokonaisuutena Susannah Shawn kirja Stop Motion: Craft Skills for Model Animation on kattava oppikirja nukkeanimaation pariin pyrkivälle. Kirjan lopussa on jopa luku yksinomaan siitä, miten stop motion -animaation voi työllistyä. Vaikka esimerkit ovat pääosin brittiläisiä tai yhdysvaltalaisia, on kirjasta varmasti hyötyä myös suomalaiselle animaatiosta kiinnostuneelle lukijalle.

Muumioitu lohikäärme

Betula nana, osa 309

Mihail palasi nekropolin puoleiseen Netronovalaan vasta sitten, kun oli saanut perehdytettyä Emilyn kunnolla hallinnon saloihin. Emily tarttui toimeen nopeasti. Hän oli selvästi kaivannut jotakin järkevää tekemistä.

Matka keskuslinnasta nekropoliin tuntui pidemmältä kuin koskaan aiemmin. Nekropoli oli hiljainen Mihailin ratsastaessa sen läpi. Kukaan ei tullut puhumaan hänelle, mutta jotkut tervehtivät häntä. Mihail tunsi mustaan kaapuun pukeutuneen miehen visiitin painostuksen painavan häntä koko matkan. Oliko lohikäärmeen kuolleestamanaaminen kaarteineen se, mitä hänen pitäisi tehdä? Ehkä, mutta Mihail ei halunnut tehdä sitä ilman hyvää syytä ja tällä hetkellä sellaista syytä ei ollut nähtävissä.

Nils Tammi oli valmistelemassa muumioitunutta lohikäärmettä kuolleestamanattavaksi seuraajansa Sarah Konttalan kanssa. Mihail nousi puretun pyramidin keskelle heidän luokseen. Lähistöltä kuului kivenhakkaamisen ääniä, kun pyramidista purettuja kiviä pienittiin talojen rakentamista varten. Nils ja Sarah kumarsivat Mihailille, kun huomasivat tämän lähestyvän.

”Herra ruhtinas, valmistelut etenevät hyvin”, Nils sanoi.

”Hyvä”, Mihail sanoi.

Nils viittoi Sarahin poistumaan.

”Olen kuullut, että luonasi kävi vieras”, Nils sanoi.

”Olet kuullut oikein”, Mihail sanoi.

”Oliko hän sama henkilö, jolta sait kirjan?” Nils kysyi.

”En tiedä voiko häntä sanoa henkilöksi, mutta kyllä”, Mihail vastasi.

”Mitä hän halusi?” Nils kysyi.

”En oikein tiedä. Hän halusi vain muistuttaa olemassaolostaan. Lisäksi hän sanoi, että meidän pitäisi valmistautua sotaan”, Mihail vastasi.

”Sotaan ketä vastaan?” Nils kysyi.

”Sitä minäkin olen miettinyt”, Mihail vastasi.

Nils kierrätti katsettaan ympäri muumioitua lohikäärmettä.

”Tässä meillä on valmistautumista mihin tahansa, mitä maailma voi meitä vastaan tarjota”, Nils sanoi.

”Toivottavasti maailma ei tarjoa mitään sellaista, että meidän tarvitsee kuolleestamanata häntä”, Mihail sanoi.