Adjutantti

Betula nana, osa 18

Mihail oli nähnyt vain muutaman kerran pienen lohikäärmeen poikasen, mutta ei kertaakaan edes nuorta yksilöä. Nyt hänen edessään näkyi kuonosta hännänpäähän toistakymmentä metriä pitkä täysikasvuinen yksilö. Näky oli samaan aikaan pelottava ja kiehtova.

”Rouva, tässä on Mihail Netronova”, tyynyllä istuva mies sanoi nyt seisaallaan tyyny vieressä ja osoitti samalla kädellään Mihailia.

”Rouva?!” Mihail päästi suustaan ennen kuin tajusi estää itseään. Lohikäärmeen ääni kuulosti nimittäin kaikkea muuta kuin naiselliselta. Niinpä Mihail oli heti olettanut, että lohikäärme oli uros. Hän oli myös olettanut alusta alkaen, että rehtori olisi mies.

Voimakas ilmavirta nykäisi Mihailin päätään mukaansa, kun lohikäärmeen häntä viuhahti vain parikymmentä senttimetriä Mihailin pään yläpuolelta.

”Ensikerran osun metrin verran alemmaksi. Sinuna varoisin siis jatkossa sanojani”, lohikäärme totesi Mihailille.

”Rouva ei pidä siitä, että häntä luullaan mieheksi. Sitä tapahtuu kyllä hämmästyttävän usein”, tyynyn vieressä seisova mies huomautti. Lohikäärme murahti ystävällisesti.

”Kumma juttu, kun näyttää siltä, että voisi repiä kenet tahansa pelkällä pikkusormella kappaleiksi ja kuulostaa aivan vuoripeikolta”, Mihail totesi tuntematta pienintäkään merkkiä itsesuojeluvaistolta.

Samassa lohikäärme oli kokoisekseen olennoksi varsin ketterästi hypännyt paikaltaan pimeydestä aivan Mihailin eteen ja hengitti vihaisesti tämän edessä. Mihail tunsi kuinka ilma hänen ympärillään lämpeni lohikäärmeen tulisesta hengityksestä.

”Rohkeita sanoja kuolevaiselta ja opiskelijalta, joka on vasta opintiensä alussa ja jonka voisin murskata kevyellä hännän huiskautuksella. Tähän asti uhkarohkeimmillekin on riittänyt tuo äskeinen hännän heilautus”, lohikäärme sanoi ja työnsi kuononsa kosketusetäisyydelle Mihailista. Ilma alkoi jo polttaa Mihailin ihoa.

”Uskoisin, että hän pitää sinusta”, vanha mies huomautti. Mies oli siirtynyt tyynyn vierestä lohikäärmeen vierellä ja taputti nyt hellästi tämän kylkeä. Vanhus oli selvästi enemmän kuin miltä hän näytti.

”En juuri välitä vaikka hän ei pitäisi. Tällä hetkellä minua kiinnostaa lähinnä se asia miksi minut on kutsuttu tänne. Minulla on nimittäin parempaakin tekemistä kuin pokkuroida täällä”, Mihail jatkoi varsin töykeää käytöstään. Lohikäärme murahti nyt Mihailille ja hieman aikaisempaa vihaisemmin.

”Olet täällä koska sinut on kutsuttu. Se saa riittää toistaiseksi”, vanha mies sanoi: ”Sen verran voin kuitenkin sanoa, että tässä on vihersalon taikayliopiston rehtori Kristorosa ja minä olen hänen adjutanttinsa Niklas Väänänen.”