Betula nana, osa 224
Suurin osa laivan miehistöstä ja vielä olevista sotilaista
alistui Mihailin ja hän seurueensa valtaan. Ne, jotka eivät vieläkään halunneet
hyvältä Suurta keisarikuntaa, hyppäsivät laidan yli jäälle. Siellä heitä odotti
vain hyinen meri.
”Lähdetään. Taistelu ei ole vielä ohitse”, Mihail sanoi.
”Sulatatko ensin jään”, Narsha sanoi.
Mihail hymähti karshaanille ja nousi laivan komentosillalle.
Komentosillalla Mihail keskittyi ohjaamaan meren jääkantta niin, että siihen
murtui laivan mentävä väylä.
”Riittääkö tuo sinulle?” Mihail kysyi.
”Eiköhän se riitä”, Narsha vastasi.
Sarnel komensi laivan miehistön nostamaan purjeet ja ohjasi
laivan kohti loppua taistelua. Kolme Suuren keisarikunnan alusta oli käynyt
Mihailin laivaston kimppuun. Mihail toivoi, etteivät he olisi myöhässä.
Narsha tarkkaili tilannetta kaukoputkella.
”Miltä siellä näyttää?” Mihail kysyi.
”Taistelu näyttää käyvän kiivaana”, Narsha vastasi.
”Onko laivastoni missä kantimissa?” Mihail kysyi.
”Vanha sukulaisesi on yllättävän hyvä taktikoija. Hän on
näyttänyt käyttäneen laivojen kokoeroa hyväkseen. Sillä ei voiteta taistelua,
mutta pelataan toki aikaa”, Narsha vastasi.
Mihail ei näyttänyt tyytyväiseltä.
”Lentävällä matolla pääsisimme nopeammin paikalle”, Mihail
sanoi.
”Mutta mitä tekisimme tälle laivalle?” Narsha kysyi.
”Joku voi jäädä tänne”, Mihail vastasi.
”Sinä olet meistä ainoa, joka voi varmistaa, että nämä miehet
pysyvät täällä uskollisina, jos pysyvät”, Narsha sanoi.
Mihail katseli kannella liikkuvaa miehistöä. Narsha oli
oikeassa. Heitä ei voinut jättää vartiotta.
”Tarvitsemme lisää miehiä”, Mihail sanoi.
”Mistä saamme niitä tähän hätään?” Narsha kysyi.
”Herätämme kuolleesta”, Mihail vastasi.
Mihail astui alas laivan komentosillalta keskikannelle.
Suurin osa ruumiista oli siellä.
”Tuokaa kaikki ruumiin tähän minun luokse”, Mihail sanoi.
Sotilaat ja merimiehet katsoivat Mihailia ihmeissään.
”Nyt”, Mihail sanoi.
Miehet alkoivat toimia ripeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti