Kohti Aegyzaa

Betula nana, osa 227

Sarnel upotti Mihailin käskyn mukaan Suuren keisarikunnan laivat tulitaikuudellaan. Taistelun oli päättynyt. Mihailin muu laivasto oli kärsinyt tappioita, mutta tilanteeseen nähden suhteellisen lieviä sellaisia. Edkar Netronova osasi johtamaan myös meritaistelua.

Koko laivasto kellui yön yli paikoillaan merellä korjaten pahimpia vaurioita ja tasaten lasteja ja miehistöjä laivasta toiseen. Seuraavana päivänä laivasto kääntyi kohti Aegyzaa.

Pitkän purjehduksen ja yhden myrskyn jälkeen manner häämötti taivaanrannassa.

”Olemmeko oikeassa kohdassa rannikkoa?” Mihail kysyi.

”Minun suunnistustaitoni mukaan olemme”, Narsha vastasi.

”Käydään tarkistamassa lentävällä matolla”, Mihail sanoi.

Sarnel takoi lentävän maton ja hyppäsi Mihailin ja Emilyn kanssa sen kyytiin.

”Palaamme pian. Älkää lähestykö rannikkoa ennen sitä”, Mihail sanoi.

Narsha nyökkäsi.

”Käydään vielä nopeasti Edkarin luona”, Mihail sanoi.

Sarnel nyökkäsi ja ohjasi lentävän maton kohti Edkarin laivaa.

”Miksi haluat käydä Edkarin luona?” Emily kysyi.

”Haluan keskustella hänen kanssaan nopeasti”, Mihail vastasi.

Edkarin laivan luona Mihail astui lentävältä matolta laivan komentosillalle. Sarnel ja Emily jäivät maton kyytiin.

”Teidän ylhäisyytenne”, Edkar sanoi.

Edkar teki pienen kumarruksen. Muut komentosillalla seurasivat hänen esimerkkiään. Suurin osa laivan miehistöstä oli epäkuolleita. Myös Nils Tammi oli komentosillalla.

”Menemme tutkimaan olemmeko oikeassa kohdassa rannikkoa. En kaipaa lisää huonoja yllätyksiä”, Mihail sanoi.

”Se on varmasti viisasta. Olen kuullut, että karshaanit ovat hyviä kaikessa, mutta aina kannattaa tarkistaa”, Edkar sanoi.

”Haluan, että odotatte tällä etäisyydellä, että palaamme”, Mihail sanoi.

”Teemme sen, mitä sinä käsket meidän tehdä. Ilman sinua meistä kellään ei ole tulevaisuutta”, Edkar sanoi.

”Toivon, että en ole ainoa kortti pakassamme”, Mihail sanoi.

”Et ole, mutta olet pakkamme valttikortti”, Edkar sanoi.

Mihail nyökkäsi ja käänsi katseensa kohti rannikkoa.

”Halusitko puhua jostain muustakin?” Edkar kysyi.

”Halusin. Olen huolissani siitä, että mitä jos tuolla onkin paljon asukkaita”, Mihail vastasi.

”Emmeköhän me pärjää heille”, Edkar sanoi.

”En halua aloittaa uutta sotaa”, Mihail sanoi.

”Se voisi kyllä tuoda Suuren keisarikunnan tännekin kimppuumme”, Edkar sanoi.

”Sekin, mutta ennemmin ajattelin sitä, etteivät täällä elävät ole ansainneet sotaa”, Mihail sanoi.

”Emme mekään. Me olemme ansainneet vapauden elää rauhassa. Siksi me olemme sodassa. Me puolustamme sitä, mikä on meille tärkeää”, Edkar sanoi.

”Niin. Puolustamme meille tärkeitä asioita. Emme valloita maailmaa”, Mihail sanoi.

Edkar nyökkäsi.

Mihail kääntyi lentävän maton luokse.

”Palaamme pian”, Mihail sanoi.

”Odotamme sitä”, Edkar sanoi.

Mihail nousi lentävälle matolle, jonka Sarnel ohjasi kohti rannikkoa.