Betula nana, osa 228
Mihailin laivasto oli osunut lähes keskelle Aegyzan
rannikkoa. He olivat Aegyzan kahteen osaan jakavan Rovos-joen länsipuolella.
Tämä oli turvallisempi puoli joesta, jos halusi päästä Suuresta keisarikunnasta
mahdollisimman kauaksi. Joen suu jäi puolen päivän matkan päähän heidän maihinnousupaikasta
itään.
Aegyzan rannikolla oli pieniä kalastajakyliä, mutta ei
mitään suurempia kaupunkeja. Kyläpäälliköt kertoivat, että vaikka Aegyzalla oli
suuri menneisyys, oli vehreän joen alue nykyään suhteellisen harvaan asuttua
aluetta. Ainoa suurempi asutuskeskus oli hieman rannikolta pohjoiseen
Rovos-joen mutkassa sijaitseva Atern.
Kalastajakylien kyläpäälliköt kertoivat Aternin olevan
keskus kaupalle, jota käytiin niin Suuren keisarikunnan kuin Imperiumin kanssa.
Erityisen läheinen kauppakumppani oli Suuren keisarikunnan eteläisin osa
Suthende. Suthende oli kuningaskunta, joka oli etäisyydestään pääkaupungista
huolimatta yksi tiukimmin keisariin uskova keisarikunnan osa. Useampi
vaalikeisari oli ollut Suthendelainen.
”Meidän läsnäolomme alueella saattaa häiritä kauppaa”,
Mihail sanoi.
”Sen varmasti Aternin kauppakumppanit tulevat huomaamaan”,
kyläpäällikkö Ramon sanoi.
”Tulemme tarvitsemaan kauppareittien hedelmiä pitkään. Joudumme
aloittamaan aivan tyhjästä”, Karl sanoi.
”Tarvitsemme myös tilaa, mihin asettua”, Mihail sanoi.
”Parhaat viljelysmaat joen rannoilta ovat käytössä, mutta
kauempana joesta löytyy varmasti tilaa. En voi tietysti luvata mitään, sillä
olen vain pienen rannikkokylän kyläpäällikkö”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.
”Ymmärrämme. Meidän täytyy lähteä Aterniin heti, kun vain
pääsemme. Voimme keskustella näistä asioista siellä”, Mihail sanoi.
”Se on varmasti paras ratkaisu”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.
”Voitko antaa meille oppaan?” Mihail kysyi.
”Uskoisin teidän osaavan sinne ilmankin”, kyläpäällikkö
Ramon vastasi.
”Kaupungin varmasti löydämme vain purjehtimalla ylös jokea. Paikallisia
johtajia voi sen sijaan olla vaikeampi löytää”, Mihail sanoi.
”Lähetän poikani Amonin teidän mukaan. Hän on asioinut usein
Aternissa puolestani”, kyläpäällikkö Ramon sanoi.
”Toivon myös, että laivastomme voi jäädä tähän rannikolle”,
Mihail sanoi.
”Kunhan ette ole liian kauaa. Me elämme kalastamisesta. Jos
täällä on liian paljon väkeä kalastamassa, kalat voivat loppua”, kyläpäällikkö
Ramon sanoi.
Mihail nyökkäsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti