Atern

Betula nana, osa 231

Amon kulki edellä pitkin Aternin kiemurtelevia katuja. Satamasta lähtiessä he olivat ensin kulkeneet sataman torin läpi ja laivanvarustajien asuntojen ohitse. Ensimmäisten asuinalueiden jälkeen maa alkoi nousta kohti kaupungin keskustaa. Hallinnollinen keskus oli rakennettu joen mutkaan syntyneen törmän huipulle.

”Tämä on yllättävän suuri kaupunki”, Emily sanoi.

”Tarinat kertovat, että ennen kaikki oli suurempaa. Atern tosin ei ilmeisesti ole ollut koskaan juuri tätä suurempi, ennemmin pienempi. Vanhalla ajalla tällä paikalla on ollut vain pieni kylä kauppareittien varrella”, Amon sanoi.

”Ehkä siksi paikka on säästynyt muiden kaupunkien kohtalolta”, Karl sanoi.

”Se on mahdollista”, Amon sanoi.

”Onko meillä vielä pitkä matka?” Karl kysyi.

”Ei tästä pitäisi enää pitkä matka olla. Alamme olla jo aika korkealla”, Amon vastasi.

He vilkaisivat taakseen. Leveä pääkatu tarjosi näkymän satamaan ja joelle. Hacod erottui muista satamassa olevista laivoista muotonsa puolesta.

”Hieno maisema”, Emily sanoi.

”Voimme käydä myöhemmin katsomassa toisessa paikassa, mistä satama ja kaupunki näkyvät vielä paremmin”, Amon sanoi.

”Hoidetaan tärkeät asiat ensin ja sitten katsellaan maisemia”, Mihail sanoi.

”Sitä Amon ehdottikin”, Emily sanoi.

Nousu alkoi tasaantua ja talot kadun molemmin puolin alkoivat näyttää suuremmilta ja hienommilta.

”Alammeko olla lähellä?” Karl kysyi.

”Joo, kohta määränpäämme jo näkyy”, Amon vastasi.

Kohta talojen välistä tuli esiin aukio, jonka ympäristö oli täynnä jykeviä ja mahtipontisia rakennuksia. Amon käveli kohti yhtä suurimmista rakennuksista. Rakennus oli tehty vaaleanharmaasta kivestä ja sitä vartioi joukko sotilaita. Sotilaat pysäyttivät heidät ennen kuin he pääsivät lähellekään rakennuksen ovia.

”Keitä olette ja mihin olette menossa?” Sotilaiden johtaja kysyi.

”Tässä on joukko ulkomaalaisia, joilla on asiaa kaupungin päälliköille”, Amon vastasi.

”Täällä kaupungissa kutsumme johtajiamme senaatiksi”, sotilaiden johtaja sanoi.

”Pyydän anteeksi maalaisuuttani, kylissä puhutaan vain kyläpäälliköistä”, Amon sanoi.

”Mitä asiaa näillä ulkomaalaisilla on?” Sotilaiden johtaja kysyi.

”He ovat tulleet pakolaisina tänne ja haluaisivat löytää paikan, missä he voisivat elää rauhassa”, Amon vastasi.

Sotilaiden johtaja katsoi Mihailia ja tämän seuralaisia epäilevästi.

”Katson, mitä voin tehdä”, sotilaiden johtaja sanoi.