Aternin senaatti

Betula nana, osa 233

Mihail seurueineen sai odottaa useita päiviä ennen kutsua Aternin senaattiin. Ajan he viettivät satamassa laivalla ja kaupunkiin tutustuen. Kutsun toi samainen sotilaiden johtaja, joka oli senaatin edessä heidän läsnäolonsa syytä kysynyt. Hän myös tuli henkilökohtaisesti saattamaan heidät senaattiin.

”En aikaisemmin esitellyt itseäni. Nimeni on Setenh Penra ja toimin senaatin vartioston kolmannen joukkueen komentajana”, sotilaiden johtaja sanoi.

”Minä olen ruhtinas Mihail Netronova”, Mihail sanoi.

”Hienoa, että senaatti on armollinen meidän pyyntöämme kohtaan”, Amon sanoo.

”Senaatin puhemies on armollinen mies. Hän haluaa auttaa tulijoita parhaansa mukaan, sillä hänen mielestään se vahvistaa Aternia”, Setenh sanoi.

”Kaikkiko senaatissa eivät olisi kutsuneet meitä?” Karl kysyi.

”Ilmeisesti siellä oli päätöstä vastustaneitakin. En ollut itse kuulemassa, kun asiasta keskusteltiin”, Setenh vastasi.

”Olisi ehkä yllättävämpää, jos tällaisesta asiasta oltaisiin suoraan yksimielisiä”, Edkar sanoi.

”Niin. Varmasti meidänkin kesken herättäisi paljon keskustelua, jos saisimme joskus vastaavan pyynnön”, Karl sanoi.

Setenh Penra lähti johdattamaan heitä satamasta kohti senaattia. Mukana heitä saattamassa oli pieni sotilasosasto, mikä kiinnitti kaupunkilaisten huomion. Pian uteliaita kaupunkilaisia riitti kadun varressa.

”Vähempikin huomio olisi riittänyt”, Karl sanoi.

”Läsnäolostamme on varmasti ehtinyt jo kiiriä sanaa kaupungissa”, Sarnel sanoi.

”Toivottavasti emme aiheuta ylimääräistä epäjärjestystä kaupungissa”, Amon sanoi.

”En ole ainakaan kuullut, että olisitte aiheuttaneet. Eri asia voi tietysti olla sitten, kun senaatti on keskustellut teidän kanssa ja tehnyt asiasta jonkin päätöksen”, Setenh sanoi.

Suurin väenpaljous oli odottamassa Aternin senaatin edessä olevalla aukiolla. Väkijoukko oli kuitenkin rauhallinen ja ihmiset tuntuivat vain olevan kiinnostuneita oudolta näyttävistä ulkomaalaisista. Senaatin vartiosto oli avannut heille reitin väenpaljouden läpi ja piti huolen, etteivät ihmiset tulleet heidän esteeksi.

Aukiolta he nousivat senaatin rakennuksen portaat ylös rakennuksen ovelle ja väenpaljous jäi taakse. Setenh Petran johdolla he astuivat sisään jykevästä oviparista.

Ulkoilman kirkkauden jälkeen sisätilan hämäryyteen meni hetki tottua. Senaatin rakennuksen aula oli hämärä. Setenh opasti heidät nopeasti aulan läpi toiselle suurelle ovelle.

”Tässä on senaatin istuntosalin ovi. Tämän jälkeen suosittelen puhumaan vain silloin, kun teiltä kysytään jotakin”, Setenh sanoi.

Setenh ojensi aseensa ja kypäränsä aseenkantajalleen.

”Meidän pitää pestä kätemme, kun menemme sisään. Se on rituaali, joka tarkoittaa oman edun tavoittelusta peseytymistä ja itsensä antamista yhteisen hyvän rakentamiseen”, Setenh sanoi.

”Kuulostaa soveliaalta”, Mihail sanoi.

Istuntosalin oven edessä olevan vartijat avasivat ovet ja päästivät heidät sisään. Oven takana oli allas, jossa he pesivät kätensä. Sen jälkeen he kävelivät Setenhin johdolla istuntosalin keskiosaan.