Betula nana, osa 245
“Kuinka valmistelut sujuvat?” Mihail kysyi.
“Hyvin, herra ruhtinas”, Nils vastasi.
“Toivottavasti valmistelut on tehty turhaan. Haluan, että
tämä on viimeinen keinomme”, Mihail sanoi.
“Sitten olisi ehkä hyvä, että osaat arvioida näiden
joukkojen tarpeen riittävän ajoissa. Kuolleestamanaus ei tapahdu hetkessä”,
Nils sanoi.
“Tulen itse tekemään manauksen”, Mihail sanoi.
“Siinäkin tapauksessa. Itse ehdottaisin, että manaisimme
osan työläisistä jo etukäteen, jotta meillä olisi lisäkäsiä valmisteluihin ja
ehkä myös rakennustöihin”, Nils sanoi.
Mihail vilkaisi nopeasti Emilyä, joka ei ilahtunut
ajatuksesta.
”Eikö teillä ole jo nykyisellään riittävästi työvoimaa?”
Mihail kysyi.
Heidän ympärillään pyörivä kuolleiden joukkio oli jopa
pelottavan suuri.
”On, mutta enemmän on aina enemmän”, Nils vastasi.
”Nykyiset voimat saavat riittää”, Mihail sanoi.
”Selvä, herra ruhtinas”, Nils sanoi.
Nils kumarsi, mutta ei näyttänyt kovinkaan tyytyväiseltä.
”Jatkammeko kuitenkin valmisteluja sitä varten, että
työläisten lisäksi kuolleestamanaamme myös sotilaita?” Nils kysyi.
”Voitte valmistella kaiken, mitä vain ehditte ja kykenette.
Manauksen aloittaminen on ainoa rajoite”, Mihail sanoi.
Nils nyökkäsi.
”Haluatteko tutustua tarkemmin suunnitelmiini?” Nils kysyi.
”Se voisi olla sopivaa”, Mihail sanoi.
Nils lähti johdattamaan heitä eteenpäin pitkin hautausmaata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti