Betula nana, osa 266
Mihail piti hyvänä ajatusta lähettää joku Suthenden
pääkaupunkiin Suthcarriin luomaan suhteita kuningaskuntaan ja sen johtajiin.
Oli elintärkeää saada kauppa ulkomaille taas toimimaan.
”Mutta kenet me lähetämme?” Mihail kysyi.
Sitä Hans ja Karl eivät olleet ajatelleet.
”Onko sinulla Hans jotakin ajatusta? Haluaisitko itse
lähteä?” Mihail kysyi.
Hans oli jo sanomassa jotakin, mutta epäröi sitten. Mihail
tulkitsi sen innokkuutena tehtävään, joten hän oli jo nimittämässä nuorta
miestä siihen.
”Minä lähden”, Karl sanoi.
Kaikki salissa näyttivät yllättyneiltä, erityisesti Mihail
ja Hans.
”Isä?” Hans kysyi.
”Sinulla on vielä paljon opittavaa täällä. Minä sen sijaan
alan olla omine ajatuksineni teidän nuorempien tiellä”, Karl vastasi.
”Haluatko oikeasti lähteä?” Mihail kysyi.
”Haluan. Eikä meillä ole minua parempaa lähettää”, Karl
sanoi.
”Siinä olet oikeassa. Olet ehkä liiankin hyvä”, Mihail
sanoi.
Mihail painoi päänsä miettiessään asiaa. Kukaan ei uskaltanut
sanoa mitään.
”Jos haluat lähteä, niin saat tehdä niin. Saat ottaa yhden
merikelpoisen laivan mukaasi ja siihen riittävästi miehistöä sekä tietysti
riittävän henkivartiokaartin”, Mihail sanoi.
”Kiitoksia, ruhtinas. Toivon, että tällä tavalla pystyn
luomaan kansallemme uutta toivoa tulevaisuudesta”, Karl sanoi.
”Sitä minäkin toivon”, Mihail sanoi.
Valmistelut Karlin lähtöön aloitettiin ja saatettiin
valmiiksi nopeasti. Karl otti laivan miehistön ja sotilaiden lisäksi vaimonsa,
Helenin sekä toisen lapsensa, Hansin pikkusiskon, Elenan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti