torstai 16. helmikuuta 2017

Aegyzan kohtalo V



Betula nana, osa 267

Mihail tuli satamaan seuraamaan Karlin lähtöä. Häntä ennen paikalle oli tullut Hans.

”Toivottavasti pääsemme seuraamaan myös hänen paluutaan”, Mihail sanoi.

”Niin”, Hans sanoi.

Mihail ja Hans näkivät, kun Karl nousi laivan kannelle tervehtimään heitä ja he tervehtivät takaisin. Laiva oli irrotettu laiturista ja airojen voimalla sitä soudettiin kohti joen keskiosaa. Näin suuri laiva pääsi suotuisassa tuulessa alavirtaan helposti tuulen mukana, mutta ylävirtaan oli pakko käyttää airoja apuna.

”Toivottavasti isä onnistuu kauppasuhteiden luomisessa”, Hans sanoi.

”Minä luotan isääsi. Varmasti hän onnistuu ja vielä enemmässä. Luulen, että hän palaa aivan toiseen kaupunkiin kuin mistä hän nyt lähtee”, Mihail sanoi.

”Toivottavasti”, Hans sanoi.

Laiva alkoi pikkuhiljaa etääntyä kohti merta ja Mihail ja Hans kääntyivät kohti keskuslinnaa.

”Mitä olet ajatellut isäsi tehtävien hoidosta täällä?” Mihail kysyi.

”En tiedä, en ole tainnut ajatella niitä sen tarkemmin. Jonkun kai nekin täytyy hoitaa”, Hans vastasi.

”Olisiko se joku sinä?” Mihail kysyi.

Kysymys oli odotettu, mutta Hans silti yllättyi siitä.

”En tiedä. En usko, että pystyn täyttämään hänen jättämää aukkoaan”, Hans vastasi.

”Et varmasti heti, mutta jos et koitakaan, niin et siihen varmasti pysty koskaan. Eikä sinun kaikkea samaa vastuuta kannatakaan heti ottaa. Jaetaan osa vastuusta jollekin toiselle luotettavalle”, Mihail sanoi.

Hans nyökkäsi.

”Minä… Minä en tiedä”, Hans sanoi.

”Olisin ehkä ollut enemmän huolissani, jos olisit heti vastannut myöntävästi. Mieti sen aikaa rauhassa kuin koet tarpeelliseksi ja vastaa sitten”, Mihail sanoi.

”Selvä. Yritän olla nopea”, Hans sanoi.

”Hyvä. Tärkeämpää on kuitenkin, että olet rehellinen itsellesi siitä, mitä haluat tehdä”, Mihail sanoi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti