Neljä suosikkia: maaliskuu 2018

Kuukausi on jälleen vierähtänyt ja nyt on aika paljastaa maaliskuun 2018 neljä suosikkiani. Kuukauden suosikkini olivat tällä kertaa: Kaisa ja Christoffer Lekan kirja Tour d’Europe, Hayao Miyazakin elokuva Henkien kätkemä, BBC:n vuoden 1995 minisarja Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Pauli kallion kirja Noin seitsemän taidetta.

Tour d'Europe -kirjan kansi.

Kirjoitin Kaisa ja Christoffer Lekan kirjasta Tour d’Europe jo bloggauksessani Nyt luettavana: Tour d’Europe ja halusin nostaa sarjakuvakirjan myös tälle listalle. Kyseisen kirjan lukeminen on saanut vakavasti harkitsemaan pidempääkin pyöräretkeä, kun aiemmin on pohtinut oikeastaan vain päiväreissujen tekemistä. Täytynee ryhtyä asiaa vakavasti suunnittelemaan. Mahdollista pyöräilyreissua odotellessa täytyy myös tutustua lisää Kaisa Lekan tuotantoon.

Henkien kätkemä -elokuvan DVD-kotelo. Samalla viikolla, kun kävin katsomassa elokuvan Ilokivellä, katsoin sen myös kotona DVD:ltä.

Olen nähnyt Hayao Miyazakin ohjaaman elokuvan Henkien kätkemä useita kertoja aikaisemminkin, mutta nyt näin sen ensimmäistä kertaa teatterissa ja vieläpä filmiversiona. Kyseessä oli KAVIn (Kansallisen audiovisuaalisen instituutin) aluesarjan näytös ylioppilastalo Ilokivellä. Henkien kätkemä on yksi suosikkianimaatioistani ja ylipäätään suosikkielokuvistani. Sen vuoksi elokuvan näkemiseen ensimmäistä kertaa suurelta kankaalta liittyi normaalia vahvempia tunteita. Erityisesti musiikki pääsi aivan eri tavalla oikeuksiinsa teatterissa kuin kotona DVD:ltä katsottaessa. Edelleenkään en ole aivan varma, mistä elokuva kertoo. Hyvä se kuitenkin on siitä huolimatta ja tai ehkä juuri siitä syystä. Jokainen voi tulkita itseään turhaan selittelemätöntä elokuvaa juuri omista lähtökohdistaan.

Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan DVD-kotelo.

Minulla ei ollut aikaisemmin kovinkaan tarkkaa tietoa Jane Austenin Ylpeydestä ja ennakkoluulosta. Tyttöystäväni suhtautuu siihen ja erityisesti siitä BBC:n vuonna 1995 tekemään tv-sarjaan varsin intohimoisesti. Niinpä minun kohtalonani oli tuo tv-sarja katsoa. Alkuun suhtauduin sarjaan hieman penseästi ja ensimmäisen jakson jälkeen olin jo kyllästyä koko sarjaan. Pienen sulattelun jälkeen olin kuitenkin valmis jatkamaan sarjan katsomista ja toisen jakson jälkeen olin jo innokas näkemään, mitä sarjan hahmoille tapahtuu. Alkuun hitaasti käynnistyvä sarja tuntui myöhemmin loppuvan liian aikaisin. Ei sillä tavalla, että juoni olisi jäänyt kesken, vaan sillä tavalla, että hahmoja olisi halunnut seurata pidempäänkin. Lopulta siis pidin sarjasta hyvinkin paljon ja kiinnostuin taas lisää Iso-Britannian historiasta. Tämän myötä myös itse kirja täytynee laittaa luettavien kirjojen jonoon.

Noin seitsemän taidetta -kirjan kansi.

Kuten muistakin kirjoista, joita näissä listoissa on ollut, kirjoitin myös Pauli Kallion kirjasta Noin seitsemän taidetta oman erillisen bloggauksen. Tekstin voi lukea tästä: Nyt luettavana: Noin seitsemän taidetta. Nostin kirjan tälle listalle sen vuoksi, että siinä pystyy yhdellä kertaa tutustumaan niin moneen suomalaiseen tämän hetken sarjakuvataiteilijaa. Toivottavasti ehdin heidän jokaisen muuhunkin tuotantoon tutustumaan.

Neljän joukosta ulos jääneet, mutta mainitsemisen arvoiset asiat: kahvilat Muisto ja The Local, Mika Lietzénin kirja Tarinoita lännestä sekä elokuva Kuninkaan puhe.