Betula pubescens, osa 10
Edkar, Venir ja Solkar ratsastivat Edkarin osaston kanssa
armeijan pääkolonnan kärkeen ottamaan selkoa tilanteesta. Tom Cranfot oli
jäänyt kolonnan keskivaiheille huolehtiakseen siitä, ettei armeijaa voitaisi
yllättää sivustoista tai selustasta. Koko kolonna oli pysäytetty ja armeija
asettautui puolustusasemiin. Siihen ei pitäisi olla syytä, mutta Edkar halusi
olla varovainen.
”Herra kenraali, tietävätköhän he rajalla, että me olemme
tulossa?” Venir kysyi.
”Sietäisi heidän tietää”, Edkar sanoi.
Joukko saapui tiedusteluosaston luokse. Osasto oli juuri
näköyhteyden päässä varsinaisen armeijan etujoukosta. Heidän luokseen tuli
tiedusteluosastoa johtava luutnantti, joka teki Edkarille kunniaa.
”Herra kenraali”, luutnantti sanoi.
”Mitä täällä tapahtuu?” Edkar kysyi.
”Yksi tiedustelijoistamme on kadonnut”, luutnantti vastasi.
”Niin kuulimme”, Edkar sanoi.
”Missä hän katosi?” Solkar kysyi.
”Hän oli tiedustelemassa tästä miltei suoraan eteenpäin,
mutta tarkempaa tietoa meillä ei ole. Tiedustelijat toimivat yksin”, luutnantti
vastasi.
”Se käytäntö olisi parempi muuttaa. Tästä lähtien
tiedustelijat kulkevat pareittain”, Edkar sanoi.
”Selvä, herra kenraali”, luutnantti sanoi.
”Kuinka ratkaisemme tämän tilanteen, herra kenraali?” Solkar
kysyi.
”Helposti. Menemällä itse katsomaan”, Edkar vastasi.
Edkar määräsi tiedusteluosastosta lisää miehiä mukaansa ja
käski loppujen jäämään turvaamaan armeijan edustaa. Sitten he jatkoivat
eteenpäin kohti suuntaa, jossa tiedustelija oli kadonnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti