Emnetburg V

Betula pubescens, osa 27

Emnetburg oli suuri kaupunki ja satunnaisesti sinne hukkuneen ihmisen löytäminen sieltä ei ollut helppoa. Tunnin etsimisen jälkeen Venir ja kaupungin vartiokaartin sotilaat kuitenkin löysivät Gauenin läheiseltä kujalta tynnyrin takaa sammuneena. Jos Gauen olisi ehtinyt kauemmaksi, he tuskin olisivat löytäneet häntä ennen aamua.

”Mitä teemme nyt, kapteeni?” Vartiokaartin sotilas kysyi.

”Meidän täytyy varmaan etsiä yöpaikka. Kapteeni Waeldeta ei ole mitään hyötyä ennen kuin hän on nukkunut humalansa pois”, Venir vastasi.

”Voimme auttaa teidät majatalolle”, sotilas sanoi.

”Kiitos, siitä olisi suuri apu. Tuskin saisin yksinäni häntä raahattua kovinkaan kauas. Haetaan vielä meidän tavaramme kievarista”, Venir sanoi.

”Selvä”, sotilas sanoi.

Kului vielä pitkä tovi ennen kuin Venir ja Gauen olivat nukkumassa majatalossa. Onneksi kohtuullisen lähellä oleva majatalo oli vielä auki ja siellä oli huoneita vapaana.

Aamulla Venir heräsi ensin. Hän ei kuitenkaan ehtinyt olla kovinkaan kauaa hereille ennen kuin oveen koputettiin. Tähän myös Gauen heräsi.

”Sisään”, Venir sanoi.

Sisään huoneeseen astui kaupungin vartiokaartin sotilas kädessään pieni kirjekäärö.

”Kapteenit Kallas ja Waelde, oletan”, sotilas sanoi.

Venir nyökkäsi ja osoitti itseään ja toisella sängyllä makaavaa Gauenia.

”Kyllä, tässä molemmat”, Venir sanoi.

”Kenraali Netronova etsii teitä, hyvät kapteenit. Minulla on hänen lähettämänsä viesti”, sotilas sanoi.

”En ihmettele. Minä voin ottaa viestin”, Venir sanoi.

Sotilas katsoi ensin Gauenia ja ojensi sitten kirjekäärön Venirille.

”Voitte mennä”, Venir sanoi.

”Anteeksi, herra kapteeni, mutta olen saanut ohjeistuksen, etten saa päästä teitä silmistäni ennen kun olen saattanut teidät matkalle kohti pohjoista”, sotilas sanoi.

Venir nyökkäsi hyväksyvästi ja avasi kirjekäärön. Kenraali Netronova ei ollut säästellyt sanojaan.

”Jos en olisi niin velvollisuudentuntoinen, saattaisin nyt kääntyä takaisin kohti etelää”, Venir sanoi.

Kaupungin vartiokaartin sotilas auttoi Venirin ja Gauenin matkalle armeijan perään kohti pohjoista. Armeijan seuraaminen ei olisi vaikea tehtävä, sillä kolonnan jättämä jälki oli hyvin selvä. Lähestyvä sadekaan tuskin pyyhkisi jälkiä kokonaan pois.